Kauppa http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133630/all Sat, 03 Nov 2018 22:28:00 +0200 fi Ilmastonmuutos on mahdollisuus! http://ninafrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263621-ilmastonmuutos-on-mahdollisuus <p>Millaisia valintoja sinä teit tänään, eilen tai tällä viikolla?</p><p>Tilasitko tavaran verkosta vai kävitkö kivijalkakaupassa?</p><p>Lukiko valitsemassasi tuotteessa made in China vai made in Finland?</p><p>Söitkö ravintolassa kotimaista kuhaa vai norjalaista lohta?</p><p>Keititkö kotona amerikkalaista riisiä vai kotimaista?</p><p>Tarjositko kotimaista whiskyä vai muualta tuotua?</p><p>Ostitko kotimaisia kukkia vai ulkomailta tuotuja?</p><p>Valitsitko lapsellesi kotimaisia vaatteita vai ulkomaalaisia?</p><p>Olivatko viimeksi ostetut korusi tehty Suomessa, raaka-aineita myöten?</p><p>Matkustitko viikonlopuksi Eurooppaan vai kotimaan kohteeseen?</p><p>Joitko aamukahvisi Suomessa valmistetussa mukissa vai ulkomaassa valmistetussa?</p><p>Ratsastitko Suomenhevosella vai ulkomailta tulotetulla?</p><p>&nbsp;</p><p>Voisiko ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli kehittää kotimaisen kysynnän kasvua, tuotannon siirtämistä takaisin Suomeen, luoda enemmän työpaikkoja, lisätä yritysten halua investoida Suomeen sekä kasvattaa halua ja uskallusta yrittäjyyteen? Uskon, että voi. Kunhan toiminta- ja ajattelukyky palautuu. Moni on sortunut antamaan ohjeita muille, syyllistämään sekä osoittamaan sormella. Kuitenkin jokaisella on aidosti mahdollisuus vaikuttaa, joka päivä, jokaisen valinnan osalta. Ei ihmeitä tapahdu itsestään. On aidosti valittava paremmin, aloitettava muutos itsestä. Heti!</p><p>&nbsp;</p><p>Kukaan ei liene täydellinen, mutta voi pyrkiä siihen tekemällä oikeita valintoja. Itsensä ja tulevaisuuden vuoksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Katsotaan muutaman vuoden päästä, onko uudet valintamme tuottaneet jotain parempaa ja enemmän, Suomeen. Täällä on fiksuja ihmisiä, jotka pystyvät mihin vain.</p><p>&nbsp;</p><p>Tehdään yhdessä muutos, jo tänään!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Millaisia valintoja sinä teit tänään, eilen tai tällä viikolla?

Tilasitko tavaran verkosta vai kävitkö kivijalkakaupassa?

Lukiko valitsemassasi tuotteessa made in China vai made in Finland?

Söitkö ravintolassa kotimaista kuhaa vai norjalaista lohta?

Keititkö kotona amerikkalaista riisiä vai kotimaista?

Tarjositko kotimaista whiskyä vai muualta tuotua?

Ostitko kotimaisia kukkia vai ulkomailta tuotuja?

Valitsitko lapsellesi kotimaisia vaatteita vai ulkomaalaisia?

Olivatko viimeksi ostetut korusi tehty Suomessa, raaka-aineita myöten?

Matkustitko viikonlopuksi Eurooppaan vai kotimaan kohteeseen?

Joitko aamukahvisi Suomessa valmistetussa mukissa vai ulkomaassa valmistetussa?

Ratsastitko Suomenhevosella vai ulkomailta tulotetulla?

 

Voisiko ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli kehittää kotimaisen kysynnän kasvua, tuotannon siirtämistä takaisin Suomeen, luoda enemmän työpaikkoja, lisätä yritysten halua investoida Suomeen sekä kasvattaa halua ja uskallusta yrittäjyyteen? Uskon, että voi. Kunhan toiminta- ja ajattelukyky palautuu. Moni on sortunut antamaan ohjeita muille, syyllistämään sekä osoittamaan sormella. Kuitenkin jokaisella on aidosti mahdollisuus vaikuttaa, joka päivä, jokaisen valinnan osalta. Ei ihmeitä tapahdu itsestään. On aidosti valittava paremmin, aloitettava muutos itsestä. Heti!

 

Kukaan ei liene täydellinen, mutta voi pyrkiä siihen tekemällä oikeita valintoja. Itsensä ja tulevaisuuden vuoksi.

 

Katsotaan muutaman vuoden päästä, onko uudet valintamme tuottaneet jotain parempaa ja enemmän, Suomeen. Täällä on fiksuja ihmisiä, jotka pystyvät mihin vain.

 

Tehdään yhdessä muutos, jo tänään!

]]>
21 http://ninafrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263621-ilmastonmuutos-on-mahdollisuus#comments Kotimaa Ilmastonmuutos Kauppa Kotimainen Muutos Vaikuttaminen Sat, 03 Nov 2018 20:28:00 +0000 Nina From http://ninafrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263621-ilmastonmuutos-on-mahdollisuus
SPR viljelijöiden avun organisointiin http://reijopaunonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260527-spr-viljelijoiden-avun-organisointiin <p>Kautta Suomen niemen miltei kaikki suomalaiset haluaisivat nyt ojentaa auttavan kätensä viljelijöiden auttamiseksi. Avun haluttaisiin menevän suoraan viljelijöille. Jos apu perittäisiin esim. suoraan ruoan lisähintana, niin tämähän ei tietenkään tässä etu- ja työmarkkinaloordien hallitsemassa järjestelmässä mitenkään käy.</p><p>Jokainen olisi ottamassa siivunsa. Kauppa ensimmäisenä. Parasta olisi laittaa SPR asialle. Siis laittaa. SPR:n saamien valtion apujen yhtenä ehtona voisi olla, että lähinnä kansallisessa hätätilassa SPR toimii myös valtiovallan kehoituksesta.</p><p>Hyvin toteutettu lipaskeräys, suoraan sylttytehtaalla, eli kaupparyhmittymien tiskeillä ja elintarvike liikkeiden edustalla olisi tehokas keino kartuttaa viljelijoiden hätäkassaa. Samalla kauppaketjuille avautuisi ikään kuin jokapäiväinen peiliin katsomisen paikka.</p><p>Edellytyksenä myös olisi, että SPR toteuttaa keräyksen olemassa olevilla varannoillaan.</p><p>Näin kunnioitettaisiin kansan tahtoa auttaa viljelijöitä ilman välikäsiä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kautta Suomen niemen miltei kaikki suomalaiset haluaisivat nyt ojentaa auttavan kätensä viljelijöiden auttamiseksi. Avun haluttaisiin menevän suoraan viljelijöille. Jos apu perittäisiin esim. suoraan ruoan lisähintana, niin tämähän ei tietenkään tässä etu- ja työmarkkinaloordien hallitsemassa järjestelmässä mitenkään käy.

Jokainen olisi ottamassa siivunsa. Kauppa ensimmäisenä. Parasta olisi laittaa SPR asialle. Siis laittaa. SPR:n saamien valtion apujen yhtenä ehtona voisi olla, että lähinnä kansallisessa hätätilassa SPR toimii myös valtiovallan kehoituksesta.

Hyvin toteutettu lipaskeräys, suoraan sylttytehtaalla, eli kaupparyhmittymien tiskeillä ja elintarvike liikkeiden edustalla olisi tehokas keino kartuttaa viljelijoiden hätäkassaa. Samalla kauppaketjuille avautuisi ikään kuin jokapäiväinen peiliin katsomisen paikka.

Edellytyksenä myös olisi, että SPR toteuttaa keräyksen olemassa olevilla varannoillaan.

Näin kunnioitettaisiin kansan tahtoa auttaa viljelijöitä ilman välikäsiä.

 

]]>
8 http://reijopaunonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260527-spr-viljelijoiden-avun-organisointiin#comments Elintarvikehuijaus Kauppa Leipäjonot. köyhyys Thu, 06 Sep 2018 05:52:17 +0000 Reijo Paunonen http://reijopaunonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260527-spr-viljelijoiden-avun-organisointiin
Surkuttelua vai toimintaa – kumman sinä valitset? http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258153-surkuttelua-vai-toimintaa-kumman-sina-valitset <p>Moni kaupunkilainen on huolestuneena keskustellut kanssani kaupungin keskustassa olevista tyhjistä tiloista.&nbsp; Iäkkäämmät kuhmolaiset muistelevat kaiholla Kostamuksen rakentamisen aikaa, jolloin kaupunki kasvoi ja ostovoimaa riitti. Nyt asukasmäärämme on pienentynyt, koska kuolleisuus on syntyvyyttä suurempaa eikä tulomuutossakaan ole ollut kehumista.</p><p>Kuhmon kehitysnäkymät ovat kuitenkin positiivisemmat kuin aikoihin. Kuhmon työttömyysprosentti on laskenut vuoden 2015 18,8 prosentista 11,7 prosenttiin. Kasvunäkymät ovat monilla yrityksillä Kuhmossa hyvät ja uusia investointeja on luvassa. Uusia osaajia tarvitaan erilasiin tehtäviin ja uusia yrittäjiäkin mm. omistajavaihdostilanteissa.</p><p>Kaikenikäisten kuhmolaisten ja täällä vierailevien katseet kiinnittyvät kuitenkin katujen varsilla olevien liikekiinteistöjen julkisivuun. Vanhat mainosteippaukset, pahvitetut ikkunat ja rapistuvat maalikerrokset puhuttavat. Mökkiläisten yleiskokous otti asian puheeksi; samoin asia on noussut esille nuorten kommenteissa ja kaupungin omassa kehittäjäkoulutuksessa.</p><p>Kaupunki on omalta osaltaan halunnut panostaa kauniiseen kaupunkikuvaan kukkaistutuksin ja hoitamalla ympäristöä. Kaupungin työllistämishankkeen kautta tässä on mielestäni onnistuttu ja kiitostakin on tullut.</p><p>Nyt tarvitsemme muitakin toimia. Kaupunki pyytää yksityisiä kiinteistöjen omistajia poistattamaan vanhat mainosteippaukset ikkunoista. Lisäksi toivomme, että julkisivujen osalta meillä löytyisi yhteinen tahtotila pitää ne kunnossa.&nbsp;</p><p>Mitä sitten tyhjiin tiloihin? Yhteisölliset taideteokset ovat yksi vaihtoehto tiloihin, joilla ei ole muuta käyttöä. Ne voidaan helposti siirtää kun uusi vuokralainen löytyy.</p><p>Lisäksi haluan valaa uskoa kaikkiin kuhmolaisiin ja tänne muuttoa harkitseviin. Digitalisaatio ja nettikauppa haastaa kaupan alan kaupungeissa. Kivijalkakaupoista ja isoista kauppakeskuksista selviävät vain ne, jotka tarjoavat elämyksiä ja taitavat myös itse nettikaupan salat. Lisäksi paikkojen läpi virtaavat ihmisvirrat, kuten vapaa-ajanasukkaat ja matkailijat, ovat potentiaalisia kuluttajaryhmiä.</p><p>On selvää, että Kuhmossa palvelualan yritystilat ovat levinneet laajalle historiasta johtuen. Kompaktimpi keskusta olisi kaiken kaupan etu. Nyt voimme joko surkutella tai nähdä tyhjät tilat mahdollisuuksina. Nettikaupan myötä meillä on kädessämme älykännykän kautta koko maailmanmarkkina. Kuhmossa voisi menestyä mm. kansainvälinen musiikkivälinekauppa, useampi erä- ja kalastustarvikkeita myyvä liike, erilaisia kädentaitotuotteita ja puuesineitä myyvä sisustusliike, vanhan tavaran kauppa ja useampi vaateliike. Tarvitaan hyvä liiketoimintasuunnitelma ja hiottu nettikaupan strategia. Oman persoonan likoonlaittoa markkinoinnissa kaivataan myös.</p><p>Vapaa-ajan asukkaat toivoivat, että heidät huomioitaisiin palvelujen käyttäjinä. Itse entisenä vapaa-ajanasukkaana voin allekirjoittaa tämän. Halusin ostaa palveluja ja tuotteita juuri Kuhmosta &ndash; kuhmolaista ruokaa, käydä vaateostoksilla ja käyttää hyvinvointipalveluja. Ajanvarausjärjestelmät netissä, hyvä markkinointi somessa ja ystävällinen palvelu ovat avainasioita, joita meidän on mahdollista yritysten kanssa kehittää. Omalta osaltani lupaan, että kaupunki selvittää pikaisesti mahdollisuuden sähköiseen palveluoppaaseen, johon kaikki yritykset pääsevät mukaan. Lisäksi pyrimme sysäämään liikkeelle lähiruokarengasta, joka vastaisi lähiruuan kysyntään.</p><p>Palveluita tarvitsevat myös täällä matkailevat, tapahtumissa kävijät sekä venäläiset ostosmatkailijat.&nbsp; Ostovoima onkin aivan muualla kuin meissä kuhmolaisissa, vaikka ei pidä unohtaa sitä, että me olemme se peruskuluttujakunta. Juuri meidän tulee näyttää esimerkkiä ja ostaa Kuhmosta.</p><p>Olen valmis sparraamaan yrittäjiä ja yrittäjäksi aikovia kaupan alan kehittämiseksi Kuhmossa yhdessä elinkeinotiimimme kanssa. - Käytetään palveluita ja nyt ja jatkossakin!</p><p>Hyvää kamarimusiikkiaikaa!</p><p>&nbsp;</p><p>(Kirjoitus on julkaistu 13.7.2018 Kuhmolaisessa)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moni kaupunkilainen on huolestuneena keskustellut kanssani kaupungin keskustassa olevista tyhjistä tiloista.  Iäkkäämmät kuhmolaiset muistelevat kaiholla Kostamuksen rakentamisen aikaa, jolloin kaupunki kasvoi ja ostovoimaa riitti. Nyt asukasmäärämme on pienentynyt, koska kuolleisuus on syntyvyyttä suurempaa eikä tulomuutossakaan ole ollut kehumista.

Kuhmon kehitysnäkymät ovat kuitenkin positiivisemmat kuin aikoihin. Kuhmon työttömyysprosentti on laskenut vuoden 2015 18,8 prosentista 11,7 prosenttiin. Kasvunäkymät ovat monilla yrityksillä Kuhmossa hyvät ja uusia investointeja on luvassa. Uusia osaajia tarvitaan erilasiin tehtäviin ja uusia yrittäjiäkin mm. omistajavaihdostilanteissa.

Kaikenikäisten kuhmolaisten ja täällä vierailevien katseet kiinnittyvät kuitenkin katujen varsilla olevien liikekiinteistöjen julkisivuun. Vanhat mainosteippaukset, pahvitetut ikkunat ja rapistuvat maalikerrokset puhuttavat. Mökkiläisten yleiskokous otti asian puheeksi; samoin asia on noussut esille nuorten kommenteissa ja kaupungin omassa kehittäjäkoulutuksessa.

Kaupunki on omalta osaltaan halunnut panostaa kauniiseen kaupunkikuvaan kukkaistutuksin ja hoitamalla ympäristöä. Kaupungin työllistämishankkeen kautta tässä on mielestäni onnistuttu ja kiitostakin on tullut.

Nyt tarvitsemme muitakin toimia. Kaupunki pyytää yksityisiä kiinteistöjen omistajia poistattamaan vanhat mainosteippaukset ikkunoista. Lisäksi toivomme, että julkisivujen osalta meillä löytyisi yhteinen tahtotila pitää ne kunnossa. 

Mitä sitten tyhjiin tiloihin? Yhteisölliset taideteokset ovat yksi vaihtoehto tiloihin, joilla ei ole muuta käyttöä. Ne voidaan helposti siirtää kun uusi vuokralainen löytyy.

Lisäksi haluan valaa uskoa kaikkiin kuhmolaisiin ja tänne muuttoa harkitseviin. Digitalisaatio ja nettikauppa haastaa kaupan alan kaupungeissa. Kivijalkakaupoista ja isoista kauppakeskuksista selviävät vain ne, jotka tarjoavat elämyksiä ja taitavat myös itse nettikaupan salat. Lisäksi paikkojen läpi virtaavat ihmisvirrat, kuten vapaa-ajanasukkaat ja matkailijat, ovat potentiaalisia kuluttajaryhmiä.

On selvää, että Kuhmossa palvelualan yritystilat ovat levinneet laajalle historiasta johtuen. Kompaktimpi keskusta olisi kaiken kaupan etu. Nyt voimme joko surkutella tai nähdä tyhjät tilat mahdollisuuksina. Nettikaupan myötä meillä on kädessämme älykännykän kautta koko maailmanmarkkina. Kuhmossa voisi menestyä mm. kansainvälinen musiikkivälinekauppa, useampi erä- ja kalastustarvikkeita myyvä liike, erilaisia kädentaitotuotteita ja puuesineitä myyvä sisustusliike, vanhan tavaran kauppa ja useampi vaateliike. Tarvitaan hyvä liiketoimintasuunnitelma ja hiottu nettikaupan strategia. Oman persoonan likoonlaittoa markkinoinnissa kaivataan myös.

Vapaa-ajan asukkaat toivoivat, että heidät huomioitaisiin palvelujen käyttäjinä. Itse entisenä vapaa-ajanasukkaana voin allekirjoittaa tämän. Halusin ostaa palveluja ja tuotteita juuri Kuhmosta – kuhmolaista ruokaa, käydä vaateostoksilla ja käyttää hyvinvointipalveluja. Ajanvarausjärjestelmät netissä, hyvä markkinointi somessa ja ystävällinen palvelu ovat avainasioita, joita meidän on mahdollista yritysten kanssa kehittää. Omalta osaltani lupaan, että kaupunki selvittää pikaisesti mahdollisuuden sähköiseen palveluoppaaseen, johon kaikki yritykset pääsevät mukaan. Lisäksi pyrimme sysäämään liikkeelle lähiruokarengasta, joka vastaisi lähiruuan kysyntään.

Palveluita tarvitsevat myös täällä matkailevat, tapahtumissa kävijät sekä venäläiset ostosmatkailijat.  Ostovoima onkin aivan muualla kuin meissä kuhmolaisissa, vaikka ei pidä unohtaa sitä, että me olemme se peruskuluttujakunta. Juuri meidän tulee näyttää esimerkkiä ja ostaa Kuhmosta.

Olen valmis sparraamaan yrittäjiä ja yrittäjäksi aikovia kaupan alan kehittämiseksi Kuhmossa yhdessä elinkeinotiimimme kanssa. - Käytetään palveluita ja nyt ja jatkossakin!

Hyvää kamarimusiikkiaikaa!

 

(Kirjoitus on julkaistu 13.7.2018 Kuhmolaisessa)

]]>
0 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258153-surkuttelua-vai-toimintaa-kumman-sina-valitset#comments Asiakaspalvelu nettikauppa Kauppa Kuhmo Nettikauppa Fri, 13 Jul 2018 06:06:04 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258153-surkuttelua-vai-toimintaa-kumman-sina-valitset
pieni ääni pieneltä maaseudun yrittäjältä ;) http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254287-pieni-aani-pienelta-maaseudun-yrittajalta <p>Ymmärrän ajatuksen pyrkiä muuttamaan ruokakaupan&nbsp;käytänteitä lainsäädännön kautta mutta en oikein usko sen johtavan muuhun kuin lisäkustannuksiin. Lailla pakottamalla sammutetaan liekkejä koskematta palaviin rakenteisiin.</p><p>Olen ollut viljelijä 1990 alkaen ja lähiruokayrittäjä 1995 alkaen. 2006 alkaen elämä on ollut selviämispeliä siitä asti kun jouduin lupumaan kotieläintuotannosta ja sen myötä meni pohja pois lihanjalostusyritystoiminnalta.</p><p>Olen tehnyt kauppaa kauppojen ja ravintoloiden kanssa 1995 alkaen ja 2012 käynnistin elintarvikejalostuksen ja kaupankäynnin uudelleen perunapohjaisilla tuotteilla.&nbsp;</p><p>Kokemukseni on, että S- ja K-ryhmät toimivat kokolailla niinkuin kaupan pitääkin. Jotkin yksityiset kauppiaat soveltavat pykäliä oman päänsä mukaan mutta ovat marginaalinen vähemmistö, johon ei kannata lakia säätämällä koittaa vaikuttaa.</p><p>Minusta Suomessa ongelma ei ratkea, eikä muutu miksikään minkään uuden ruokakauppavirkamiehen myötä.</p><p>Pari ajatusta:</p><p>Meitä maajusseja ei ole aikanaan, eikä käsittääksen nytkään kouluteta yrittäjiksi. Ammattisanastoa ei ole opetettu muuta kuin suomeksi, tuskin nytkään. Se on opetettu, että kuinka päin jyvä laitetaan maahan.</p><p>Maaseudulle mahtuisi monenlaista yritystoimintaa mutta politiikka on ollut ja on alkutuotannon ylläpitämistä elintarviketeollisuuden tarpeisiin.</p><p>Maatalouden järkyttävä byrokratiahelvetti, alkoholilainsäädäntö, työvoiman tarveharkinta, elintarvikelainsäädännön monet kansalliset käytännöt ovat pitäneet maaseudun väen kyykyssä ja estäneet tehokkaasti innovatiivisen toiminnan.</p><p>Yksi suuri pulma, johon olen yrittänyt paneutua, on maaseudun kehittäminen.&nbsp;</p><p>Suomessa on kohtuullisen laaja julkisilla varoilla ylläpidetty&nbsp; hanketoiminta, jota perustellaan maaseudun elinvoiman ylläpitämisellä ja kehittämisellä. Se on ilmeisesti jopa osa maataloustuiksi laskettavaa kokonaispottia.</p><p>Tämä toiminta on kuitenkin johtanut maaseudun valojen sammumiseen toisin kuin esimerkiksi Itävallassa. Siellä pienien maatilojen, kylien ja yritysten elinvoimasta pidetään huolta ja taantuneita alueita on saatu nostettua kukoistukseen.</p><p>Hankemaailma on parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt itseään ruokkivaksi oravanpyöräksi, joka ei tuota ulospäin&nbsp; mitään lisäarvoa. Meille pienille maaseudun yrittäjille en keksi siitä olevan mitään hyötyä.</p><p>Ilmeisesti poliittisen valmistelun ja ehkä elinterviketeollisuuden lobbauksen seurauksena&nbsp; ja ohjeiden virheellisen tulkinnan seurauksena hankkeet eivät tee töitä maaseudun yrittäjien toiminnan edellytysten kehittämiseksi ja edistämiseksi.<a href="https://twitter.com/HePentt/status/852054260963577857"> kts. kiinnitetty twiitti&nbsp;</a></p><p>Tämän seurauksena mm. täällä kaytettävät erikoiselintarvikkeet tuodaan Keski-Euroopasta suuren teollisuuden tuotteina. Ne eivät siis&nbsp; ole pienien kotimaisten jalostajien tuotteita, eivätkä myöskään kotimaisen elintarviketeollisuuden tuotteita, koska erikoistuotteiden sarjat ovat kotimaiselle teollisuudelle liian pieniä.</p><p>Minusta maaseudun ongelmien ratkaisuun purisi paljon tehokkaammin, pitkäaikaisemmin ja ilman lisää kieltävää lainsäädäntöä jos maaseudun pientä yritystoimintaa ryhdyttäisiin määrätietoisesti opettamaan ja kehittämään niin, että saadaan uusia toimijoita ja monenlaista aktiivisuutta toimialalle&nbsp; ja maaseudulle.</p><p>Maaseudun kehittämisen fokus olisi jo kauan sitten pitänyt muuttaa alkutuotannon väkinäisestä ylläpitämisestä ja yli omavaraisuuden tuottamisesta siihen, että maaseudulla voisi tehdä kaikenlaista muuta. Digi on kehittynyt jo niin pitkälle, että työn tekemisestä on tullut paikasta riippumatonta, enkä ymmärrä enää tätä kaupungistumisen ihannetta, jota politikot ruokkivat silmät kiiluen.</p><p>Suurin osa suomalaisista haluaisi asua malla mutta etenkin hyvätuloisten tänne saaminenkin on tehty kaavoituspolitiikalla mahdottomaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteenveto: Ei lisää kieltävää ja valvottavaa lainsäädäntöä vaan pykälien purkua jatkettava hartiavoimin ja edistettävä&nbsp;pienen yritystoiminnan mahdollisuuksia maaseudulla. Näin voidaan jollain aikavälillä saada aikaan uutta teollisuutta ja jopa uusia kaupan toimijoita.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ymmärrän ajatuksen pyrkiä muuttamaan ruokakaupan käytänteitä lainsäädännön kautta mutta en oikein usko sen johtavan muuhun kuin lisäkustannuksiin. Lailla pakottamalla sammutetaan liekkejä koskematta palaviin rakenteisiin.

Olen ollut viljelijä 1990 alkaen ja lähiruokayrittäjä 1995 alkaen. 2006 alkaen elämä on ollut selviämispeliä siitä asti kun jouduin lupumaan kotieläintuotannosta ja sen myötä meni pohja pois lihanjalostusyritystoiminnalta.

Olen tehnyt kauppaa kauppojen ja ravintoloiden kanssa 1995 alkaen ja 2012 käynnistin elintarvikejalostuksen ja kaupankäynnin uudelleen perunapohjaisilla tuotteilla. 

Kokemukseni on, että S- ja K-ryhmät toimivat kokolailla niinkuin kaupan pitääkin. Jotkin yksityiset kauppiaat soveltavat pykäliä oman päänsä mukaan mutta ovat marginaalinen vähemmistö, johon ei kannata lakia säätämällä koittaa vaikuttaa.

Minusta Suomessa ongelma ei ratkea, eikä muutu miksikään minkään uuden ruokakauppavirkamiehen myötä.

Pari ajatusta:

Meitä maajusseja ei ole aikanaan, eikä käsittääksen nytkään kouluteta yrittäjiksi. Ammattisanastoa ei ole opetettu muuta kuin suomeksi, tuskin nytkään. Se on opetettu, että kuinka päin jyvä laitetaan maahan.

Maaseudulle mahtuisi monenlaista yritystoimintaa mutta politiikka on ollut ja on alkutuotannon ylläpitämistä elintarviketeollisuuden tarpeisiin.

Maatalouden järkyttävä byrokratiahelvetti, alkoholilainsäädäntö, työvoiman tarveharkinta, elintarvikelainsäädännön monet kansalliset käytännöt ovat pitäneet maaseudun väen kyykyssä ja estäneet tehokkaasti innovatiivisen toiminnan.

Yksi suuri pulma, johon olen yrittänyt paneutua, on maaseudun kehittäminen. 

Suomessa on kohtuullisen laaja julkisilla varoilla ylläpidetty  hanketoiminta, jota perustellaan maaseudun elinvoiman ylläpitämisellä ja kehittämisellä. Se on ilmeisesti jopa osa maataloustuiksi laskettavaa kokonaispottia.

Tämä toiminta on kuitenkin johtanut maaseudun valojen sammumiseen toisin kuin esimerkiksi Itävallassa. Siellä pienien maatilojen, kylien ja yritysten elinvoimasta pidetään huolta ja taantuneita alueita on saatu nostettua kukoistukseen.

Hankemaailma on parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt itseään ruokkivaksi oravanpyöräksi, joka ei tuota ulospäin  mitään lisäarvoa. Meille pienille maaseudun yrittäjille en keksi siitä olevan mitään hyötyä.

Ilmeisesti poliittisen valmistelun ja ehkä elinterviketeollisuuden lobbauksen seurauksena  ja ohjeiden virheellisen tulkinnan seurauksena hankkeet eivät tee töitä maaseudun yrittäjien toiminnan edellytysten kehittämiseksi ja edistämiseksi. kts. kiinnitetty twiitti 

Tämän seurauksena mm. täällä kaytettävät erikoiselintarvikkeet tuodaan Keski-Euroopasta suuren teollisuuden tuotteina. Ne eivät siis  ole pienien kotimaisten jalostajien tuotteita, eivätkä myöskään kotimaisen elintarviketeollisuuden tuotteita, koska erikoistuotteiden sarjat ovat kotimaiselle teollisuudelle liian pieniä.

Minusta maaseudun ongelmien ratkaisuun purisi paljon tehokkaammin, pitkäaikaisemmin ja ilman lisää kieltävää lainsäädäntöä jos maaseudun pientä yritystoimintaa ryhdyttäisiin määrätietoisesti opettamaan ja kehittämään niin, että saadaan uusia toimijoita ja monenlaista aktiivisuutta toimialalle  ja maaseudulle.

Maaseudun kehittämisen fokus olisi jo kauan sitten pitänyt muuttaa alkutuotannon väkinäisestä ylläpitämisestä ja yli omavaraisuuden tuottamisesta siihen, että maaseudulla voisi tehdä kaikenlaista muuta. Digi on kehittynyt jo niin pitkälle, että työn tekemisestä on tullut paikasta riippumatonta, enkä ymmärrä enää tätä kaupungistumisen ihannetta, jota politikot ruokkivat silmät kiiluen.

Suurin osa suomalaisista haluaisi asua malla mutta etenkin hyvätuloisten tänne saaminenkin on tehty kaavoituspolitiikalla mahdottomaksi.

 

Yhteenveto: Ei lisää kieltävää ja valvottavaa lainsäädäntöä vaan pykälien purkua jatkettava hartiavoimin ja edistettävä pienen yritystoiminnan mahdollisuuksia maaseudulla. Näin voidaan jollain aikavälillä saada aikaan uutta teollisuutta ja jopa uusia kaupan toimijoita.

]]>
3 http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254287-pieni-aani-pienelta-maaseudun-yrittajalta#comments Kauppa Lähiruoka Maaseutu Politiikka Mon, 23 Apr 2018 11:02:06 +0000 Heikki Penttilä http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254287-pieni-aani-pienelta-maaseudun-yrittajalta
Valhe ei myy, se pakottaa http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254133-vahe-ei-myy <p>&nbsp;</p><p>Valehtelu on hengenvaarallista. Siitä voi saada stressiperäisen sydänreaktion.</p><p>Media valehtelee. Poliitikot valehtelevat. Kaupan alan toimijat valehtelevat. Some valehtelee...</p><p>Mitä tekee hyväuskoinen asiakas, joka uskoo saavansa tuotteen, jonka tilaa. Mutta tilattu tuote ei olekaan&nbsp; sitä mitä sen oletettiin olevan. Siis tuotteessa on virhe. Kaupan toimijat väittävät yhteen ääneen, että tuote on se, minkä ostaja tilasi.</p><p>Ei se ollut.</p><p>Seuraa erikoinen asiakkaan perustelujen ja sanojen vääristely, huonokuuloisuus, kaavamaisten vastaväitteiden sarja. Musta on valkoinen, se on varmaa. Ostajan on siis pakko hyväksyä tilausvaiheessa kokonaan maksettu, virheellinen arjessa välttämätön tuote? Normaali kauppatapa, käsiraha tilattaessa ja lunastettassa loput, ei onnistunut. Muistakaan maksuvaihtoehdoista ei Silmäasemalla kerrottu.</p><p>Ongelma ei yrityksistä huolimatta ala ratketa ennen&nbsp; kuin ostaja ottaa yhteyttä kauppaketjun asiakaspalvelupäälikköön. Asiakas ilmoittaa myös, että hän saattaa tulla harkitsemaan korvausvaatimusta tilanteen aiheuttamista kivusta ja säryistä.</p><p>Kauppaan sisäänastumisesta tulikin ansa...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Valehtelu on hengenvaarallista. Siitä voi saada stressiperäisen sydänreaktion.

Media valehtelee. Poliitikot valehtelevat. Kaupan alan toimijat valehtelevat. Some valehtelee...

Mitä tekee hyväuskoinen asiakas, joka uskoo saavansa tuotteen, jonka tilaa. Mutta tilattu tuote ei olekaan  sitä mitä sen oletettiin olevan. Siis tuotteessa on virhe. Kaupan toimijat väittävät yhteen ääneen, että tuote on se, minkä ostaja tilasi.

Ei se ollut.

Seuraa erikoinen asiakkaan perustelujen ja sanojen vääristely, huonokuuloisuus, kaavamaisten vastaväitteiden sarja. Musta on valkoinen, se on varmaa. Ostajan on siis pakko hyväksyä tilausvaiheessa kokonaan maksettu, virheellinen arjessa välttämätön tuote? Normaali kauppatapa, käsiraha tilattaessa ja lunastettassa loput, ei onnistunut. Muistakaan maksuvaihtoehdoista ei Silmäasemalla kerrottu.

Ongelma ei yrityksistä huolimatta ala ratketa ennen  kuin ostaja ottaa yhteyttä kauppaketjun asiakaspalvelupäälikköön. Asiakas ilmoittaa myös, että hän saattaa tulla harkitsemaan korvausvaatimusta tilanteen aiheuttamista kivusta ja säryistä.

Kauppaan sisäänastumisesta tulikin ansa...

]]>
1 http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254133-vahe-ei-myy#comments Kauppa Liike - elämä Valehtelu Fri, 20 Apr 2018 14:20:50 +0000 Liisa Polameri http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254133-vahe-ei-myy
Sininen tulevaisuus on EU-kriittinen puolue http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246550-suomi-on-aktiivinen-eussa-sinisen-tulevaisuuden-eu-linja <p><em>(Puhe on pidetty 22.11.2017 eduskunnan täysistunnon keskustelussa EU:n tulevaisuudesta)</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Sinisen Tulevaisuuden EU-linja</strong></p> <p>Suomalaiset ovat perinteisesti halunneet EU:lta turvallisuutta, taloudellista hyvinvointia ja lisääntynyttä kansainvälisyyttä. EU:n jäseninä meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan unioni kehittyy.</p> <p>Sininen tulevaisuus on EU-kriittinen puolue, joka punnitsee EU-yhteistyötä sinivalkoiset silmälasit päässä. On hyvä, että Suomen EU-politiikasta on tämän hallituksen aikana tullut rakentavalla tavalla aikaisempaa kriittisempää.</p> <p>Suomi on aktiivinen toimija EU:ssa. Olemme ensimmäisten joukossa linjanneet näkemyksemme talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta. Yhteisvastuun sijaan korostamme markkinakurin ja sijoittajavastuun periaatteita. Suomi ei enää tue sellaisia EMU:a koskevia uudistuksia, jotka lisäävät jäsenmaiden yhteisvastuuta.</p> <p><strong>EU:n painopiste tulee olla kaupankäynnissä ja kansainvälisyydessä</strong></p> <p>Suomen linja on selvä. Suomen hallitus on linjannut, että euroalue ei tarvitse omaa budjettia eikä valtiovarainministeriä. Tällaista liittovaltiorakennetta ei ole syytä luoda. Toimiessaan Vasemmistonuorten puheenjohtajana edustaja Li Andersson kannatti &rdquo;sosialistista liittovaltiota&rdquo;. Sininen tulevaisuus ei kannata minkään sortin eurostoliittoa. Kannattaako vasemmisto?</p> <p>Sininen tulevaisuus kannattaa EU:ta joka keskittyy edistämään kaupankäyntiä ja kansainvälisyyttä. &quot;Kaikkeen me emme sano ei. Suomi on viety EU:hun ja euroon. Siellä olemme ja tätä rahaa käytämme,&quot; kuten ulkoministeri Timo Soini kirjoitti Maaseudun tulevaisuudessa.</p> <p>Suomen tavoitteena on luoda euromaille velkajärjestelymekanismi, jossa maksukyvyttömyyteen ajautuneen maan velat järjestellään uudelleen. Tulevaisuudessa Kreikan kaltaiset euromaat täytyy voida ajaa hallitusti konkurssiin, kuten henkilökohtaisesti esitin jo vuonna 2010.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kansallinen päätöksenteko pysyköön etusijalla</strong></p> <p>Suomen lähtökohta on, että Ison-Britannian ero huomioidaan täysimääräisesti EU:n budjetin kokonaistasossa. Toissijaisuusperiaatteen tarkempi noudattaminen voisi tuoda säästöjä. EU:n tulee toimia vain, jos tavoitetta ei voida toteuttaa tehokkaammin kansallisesti. EU-tasolla ei pitäisi päättää esimerkiksi Suomen kesäajasta.</p> <p>Kuten presidentti Abraham Lincoln totesi, &rdquo;ystäväsi on sellainen, jolla on samat viholliset kuin sinulla&rdquo;. Brexitin myötä EU:sta lähtee Suomelle vahva liittolainen, joten on etsittävä uusia. Suomen on vahvistettava pohjoismaista EU-yhteistyötä, jolloin voimme puhua kokoamme suuremmalla äänellä. Kaikissa pohjoismaissa on rakentavan kriittinen suhtautuminen EU:n toimintaan.</p> <p>Suomalaiset päättivät aikanaan liittyä EU:n jäseneksi ennen kaikkea siksi, että haluttiin turvata Suomen turvallisuuspoliittinen asema. Poliittisesti hyväksytty pysyvä rakenteellinen yhteistyö vahvistaa Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä kumppanimaiden kanssa ja tukee siten kansallista puolustusta. Tämä on parasta mitä EU:lla on meille tarjota.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>EU:n demokratian tila: ei hyvä</strong></p> <p>Kun Boris Jeltsiniä aikoinaan pyydettiin kuvailemaan Venäjän demokratiaa yhdellä sanalla, hän vastasi: &rdquo;hyvä&rdquo;. Jeltsinille tähdennettiin, ettei tarkoitettu ihan kirjaimellisesti yhdellä sanalla, vaan hän voi luonnehtia demokratian tilaa muutamin sanoin. Silloin Jeltsin täsmensi: &rdquo;ei hyvä&rdquo;.</p> <p>EU:n demokratian tila on &rdquo;ei hyvä&rdquo;. Komissio ei edusta suoraan kansalaisia, eikä ole kansalaisille poliittisessa vastuussa. Komissiolla on yksinoikeus lainsäädäntöaloitteiden tekemisessä. Tämä on ongelmallista, koska komissio on nykyisellään poliittinen toimija, joka pyrkii oman vaikutusvaltansa kasvattamiseen. Tästä esimerkkinä ehdotus komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuuksien yhdistämisestä, joka kasvattaisi komission valtaa suhteessa neuvostoon.</p> <p>Komissio on ehdottanut ylikansallisia vaalilistoja eurovaaleihin. Tämä ei kuitenkaan olisi Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan edun mukaista. Komissiota voitaisiin kehittää demokraattisempaan suuntaan siten, että jokaisella jäsenvaltiolla olisi kansallisilla vaaleilla valitut komissaarit, jotka vastaisivat toiminnastaan myös kansallisille parlamenteille.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>EU-kansanäänestys paikallaan perussopimuksia muutettaessa</strong></p> <p>Suomi on osa länsimaita ja liittynyt kansanvaltaisesti EU:n jäseneksi. Yhteinen unionimme on muuttunut paljon kahden vuosikymmenen aikana. Siniset katsovat, että uusi EU-kansanäänestys on perusteltu tapa kysyä suomalaisten mielipidettä Euroopan tulevaisuudesta silloin, jos EU:n perussopimuksia muutetaan.</p> <p>Suomalaisen maanviljelijän ei pidä entistä enemmän vastata ranskalaisen maanviljelijän ratkaisuista. Ja suomalaisen valkokaulustyöläisen ei pidä entistä enemmän vastata kreikkalaisen valkokaulustyöläisen päätöksistä. Vain mahdollisimman hyvin suomalaisten hyvinvointia palveleva EU voi saada suomalaisten tuen.</p> <p>Suomalaisena olen eurooppalainen. Kansainvälisyys on arkipäivää, mutta satavuotiaan Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (Puhe on pidetty 22.11.2017 eduskunnan täysistunnon keskustelussa EU:n tulevaisuudesta)

 

Sinisen Tulevaisuuden EU-linja

Suomalaiset ovat perinteisesti halunneet EU:lta turvallisuutta, taloudellista hyvinvointia ja lisääntynyttä kansainvälisyyttä. EU:n jäseninä meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan unioni kehittyy.

Sininen tulevaisuus on EU-kriittinen puolue, joka punnitsee EU-yhteistyötä sinivalkoiset silmälasit päässä. On hyvä, että Suomen EU-politiikasta on tämän hallituksen aikana tullut rakentavalla tavalla aikaisempaa kriittisempää.

Suomi on aktiivinen toimija EU:ssa. Olemme ensimmäisten joukossa linjanneet näkemyksemme talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta. Yhteisvastuun sijaan korostamme markkinakurin ja sijoittajavastuun periaatteita. Suomi ei enää tue sellaisia EMU:a koskevia uudistuksia, jotka lisäävät jäsenmaiden yhteisvastuuta.

EU:n painopiste tulee olla kaupankäynnissä ja kansainvälisyydessä

Suomen linja on selvä. Suomen hallitus on linjannut, että euroalue ei tarvitse omaa budjettia eikä valtiovarainministeriä. Tällaista liittovaltiorakennetta ei ole syytä luoda. Toimiessaan Vasemmistonuorten puheenjohtajana edustaja Li Andersson kannatti ”sosialistista liittovaltiota”. Sininen tulevaisuus ei kannata minkään sortin eurostoliittoa. Kannattaako vasemmisto?

Sininen tulevaisuus kannattaa EU:ta joka keskittyy edistämään kaupankäyntiä ja kansainvälisyyttä. "Kaikkeen me emme sano ei. Suomi on viety EU:hun ja euroon. Siellä olemme ja tätä rahaa käytämme," kuten ulkoministeri Timo Soini kirjoitti Maaseudun tulevaisuudessa.

Suomen tavoitteena on luoda euromaille velkajärjestelymekanismi, jossa maksukyvyttömyyteen ajautuneen maan velat järjestellään uudelleen. Tulevaisuudessa Kreikan kaltaiset euromaat täytyy voida ajaa hallitusti konkurssiin, kuten henkilökohtaisesti esitin jo vuonna 2010.

 

Kansallinen päätöksenteko pysyköön etusijalla

Suomen lähtökohta on, että Ison-Britannian ero huomioidaan täysimääräisesti EU:n budjetin kokonaistasossa. Toissijaisuusperiaatteen tarkempi noudattaminen voisi tuoda säästöjä. EU:n tulee toimia vain, jos tavoitetta ei voida toteuttaa tehokkaammin kansallisesti. EU-tasolla ei pitäisi päättää esimerkiksi Suomen kesäajasta.

Kuten presidentti Abraham Lincoln totesi, ”ystäväsi on sellainen, jolla on samat viholliset kuin sinulla”. Brexitin myötä EU:sta lähtee Suomelle vahva liittolainen, joten on etsittävä uusia. Suomen on vahvistettava pohjoismaista EU-yhteistyötä, jolloin voimme puhua kokoamme suuremmalla äänellä. Kaikissa pohjoismaissa on rakentavan kriittinen suhtautuminen EU:n toimintaan.

Suomalaiset päättivät aikanaan liittyä EU:n jäseneksi ennen kaikkea siksi, että haluttiin turvata Suomen turvallisuuspoliittinen asema. Poliittisesti hyväksytty pysyvä rakenteellinen yhteistyö vahvistaa Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä kumppanimaiden kanssa ja tukee siten kansallista puolustusta. Tämä on parasta mitä EU:lla on meille tarjota.

 

EU:n demokratian tila: ei hyvä

Kun Boris Jeltsiniä aikoinaan pyydettiin kuvailemaan Venäjän demokratiaa yhdellä sanalla, hän vastasi: ”hyvä”. Jeltsinille tähdennettiin, ettei tarkoitettu ihan kirjaimellisesti yhdellä sanalla, vaan hän voi luonnehtia demokratian tilaa muutamin sanoin. Silloin Jeltsin täsmensi: ”ei hyvä”.

EU:n demokratian tila on ”ei hyvä”. Komissio ei edusta suoraan kansalaisia, eikä ole kansalaisille poliittisessa vastuussa. Komissiolla on yksinoikeus lainsäädäntöaloitteiden tekemisessä. Tämä on ongelmallista, koska komissio on nykyisellään poliittinen toimija, joka pyrkii oman vaikutusvaltansa kasvattamiseen. Tästä esimerkkinä ehdotus komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuuksien yhdistämisestä, joka kasvattaisi komission valtaa suhteessa neuvostoon.

Komissio on ehdottanut ylikansallisia vaalilistoja eurovaaleihin. Tämä ei kuitenkaan olisi Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan edun mukaista. Komissiota voitaisiin kehittää demokraattisempaan suuntaan siten, että jokaisella jäsenvaltiolla olisi kansallisilla vaaleilla valitut komissaarit, jotka vastaisivat toiminnastaan myös kansallisille parlamenteille.

 

EU-kansanäänestys paikallaan perussopimuksia muutettaessa

Suomi on osa länsimaita ja liittynyt kansanvaltaisesti EU:n jäseneksi. Yhteinen unionimme on muuttunut paljon kahden vuosikymmenen aikana. Siniset katsovat, että uusi EU-kansanäänestys on perusteltu tapa kysyä suomalaisten mielipidettä Euroopan tulevaisuudesta silloin, jos EU:n perussopimuksia muutetaan.

Suomalaisen maanviljelijän ei pidä entistä enemmän vastata ranskalaisen maanviljelijän ratkaisuista. Ja suomalaisen valkokaulustyöläisen ei pidä entistä enemmän vastata kreikkalaisen valkokaulustyöläisen päätöksistä. Vain mahdollisimman hyvin suomalaisten hyvinvointia palveleva EU voi saada suomalaisten tuen.

Suomalaisena olen eurooppalainen. Kansainvälisyys on arkipäivää, mutta satavuotiaan Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. 

]]>
0 Demokratio EU Kansainvälisyys Kauppa Päätöksenteko Fri, 24 Nov 2017 07:38:11 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246550-suomi-on-aktiivinen-eussa-sinisen-tulevaisuuden-eu-linja
Ravintolan ja kahvilan kohtuuttomat hinnat eivät ole yrittäjien syy http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246273-ravintolan-ja-kahvilan-kohtuuttomat-hinnat-eivat-ole-yrittajien-syy <p>Yle uutisoi lauantaina 18.11.2017 <em>&rdquo;Tv-kokkien luoman hohteen takaa paljastuikin rankka työ, huono palkka ja öykkäröiviä asiakkaita &ndash; ravintola-alalla valtava pula työntekijöistä&rdquo;</em></p><p>MARA, Matkailu- ja Ravintolapalvelut, vaikuttaa olevan samanlainen yksityisyrittäjä vastainen yrittäjien etujärjestö, kuin on Suomen Yrittäjät ry. Eli Suomessa ei ole yksityisyrittäjien etuja valvovaa järjestöä vaan nykyiset ajavat kotimaisten ketjuravintoloiden ja monopoliaseman saavuttaneitten huoltoasema- ja kaupanketjujen sekä suuryitysten ja pankkien etuja.</p><p>Ylen uutisesta poimittua: <em>&rdquo; Ravintola-alalla on valtava pula työntekijöistä. Työnantajia edustavasta Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRasta arvioidaan, että tilanne alkaa jo olla hankala. Suurin pula on kokeista, tarjoilijoista ja vuoropäälliköistä. Avoinna on tällä hetkellä tuhansia työpaikkoja. &ndash; Ongelma on kärjistynyt viime aikoina ja pahenee koko ajan. Aiemmin pulaa työntekijöistä oli lähinnä pääkaupunkiseudulla ja sesonkiaikoina Pohjois-Suomessa, mutta nyt se on levinnyt koko maahan ja alkaa muodostua osassa ravintoloita kasvun esteeksi, kertoo MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi.&rdquo;</em></p><p>Kuka hullu ammattinsa taitava ja osaava työntekijä hakeutuu ketjuravintoloiden työntekijäksi? Kehä kolmosen ulkopuolella on S-ryhmä valloittanut kylät ja kaupungit, syönyt yksilölliset yksityisyrittäjät tieltään voimalla ja rahalla sekä paikallisten kunnallispoliitikkojen tuella, jotka istuvat osuuskauppojen hallituksissa nauttien alennus- ja muita etuja henkilökohtaisesti.</p><p>Ajatelkaamme ketä tahansa nuorta ammattiinsa valmistunutta kokkia, tarjoilijaa tai muuta uraansa aloittavaa työntekijää. Hänellä on intoa, luovuutta, ystävällisyyttä ja tarmoa tarjota parasta mahdollista ruokaa, palvelua ja asiakkaiden toiveiden täyttämistä, mutta voiko se nuori toteuttaa itseään ketjuruokalassa tai monopolikaupassa, saatikka kaiken kattavalla huoltoasemalla? Ei voi, ei todellakaan voi! Niissä työntekijä on vain robotti, joka tekee niin kuin pääkonttorilta vaaditaan ja mitään irtiottoja ei saa tehdä. Ei saa käyttää omia aivojaan, ammattitaitoaan, osaamistaan, intohimoaan ammattiinsa, ei edes vaihtaa asiakkaan kanssa viittä sekuntia kuulumisia. Tällaisessa työnteossa asiakaspalvelussa ja keittiönpuolella tympääntyy alta aikayksikön ja vapaa-ajan kaljoittelu antaa enemmän elämää kuin työn tekeminen. Ymmärrän sen helvetin hyvin, mutta poliitikot, päättäjät ja ei edes virkamiehet tätä tajua, kuinka rapautetaan Suomen, ennen niin mukava, ystävällinen ja korkeatasoinen palvelukulttuuri.</p><p>Kun kävin ruokailemassa S-ryhmän ravintolassa Helsingissä maan vaihdon välissä ja tilasin ravintolassa maksapihvin, jonka mukana en saanut puolukkahilloa, niin minulle vastattiin, että tämä on espanjalainen ravintola joten puolukkahilloa ei ole keittiössä. Parin vuoden jälkeen kävin S-ryhmän ravintolassa illallisella ystävieni kanssa Kajaanissa, kun toisia vaihtoehtoja siellä ei enää ole, ja tilasin jälleen maksapihvin. En nytkään saanut kysymälläkään puolukkahilloa, kun se on espanjalainen ravintola. Pari viikkoa aiemmin olin lukenut, että Kainuussa oli tuhansia thaimaalaisia puolukan poimijoita. Veivätkö he kaikki puolukat mennessään? Kainuu on Suomen yksi marja-aitta, mutta paikallista ruokaa siellä ei saa. Ennen lähtöäni Kainuusta tapaisin sattumoisin Kainuun maakuntajohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja kerroin tästä puolukkaongelmasta heille, niin he vain nauroivat, kuin olisin kertonut vitsin, he eivät ymmärtäneet asian vakavuutta ja paikallisten alkutuottajien vaikeutta myydä omia tuotteitaan, joista veroeurot jäisivät maakuntaan. Media voisi selvittää Kajaanin ravintola- ja kahvilapalveluiden markkinaosuudet, sillä vaikutta siltä, että siellä ravintola-, kahvila-, huoltoasema- ja kaupan palvelut ovat noin 70-prosenttisesti S-ryhmän hallussa? Onko tämä Suomen ja EU kilpailurajoitusten piirissä? Minusta tämä monopoliasema ylittää kaksinkertaisesti sallitut rajat. Sama on tilanne kehä kolmosen ulkopuolella koko maassa kylissä ja kaupungeissa. Monopolisoitumista pyritään rajoittamaan ympäri maailmaa, sillä se tapaa kehityksen, luovuuden ja yritystoiminnan evoluution. Onneksi saan nykyisessä kotimaassani Espanjassa maksapihvien kanssa puolukkahilloa.</p><p>Iltalehti uutisoi 17.11.2017 <em>&quot;Yrittäjä-Timo, 72, ei irtisano työntekijöitä vaikeinakaan aikoina - ylitöihin jääville pomo tekee eväsleivät omalla kustannuksellaan: &rdquo;Moni pitää erikoisena&rdquo;</em> Monopoli ja yksityisyrittäjällä on se valtava ero, sillä yksityisyrittäjä välittää työntekijöistään ja asiakkaistaan, jota ei yksikään virkamiesjohtoinen yritys tee!</p><p><strong>Ja ne kahviloiden sekä ravintoloiden hinnat, laadut ja palvelutaso?</strong></p><p>Hangosta Utsjoelle on kylissä ja pikkukaupungeissa yksi ainut vaihtoehto, S-ryhmän kahvilat ja ravintolat ja ne yksityisyrittäjien palvelut ovat supistuneet minimiin. Miksi niin? Ne on lahdattu markkinoilta kun yksi ja ainoa, jolla on varaa tunkea joka paikkaan voimalla ja tehokkuudella, jossa asiakas ei ole se tärkein, vaan tulos ja heikko laatu. Keskuskeittiö rahtaa niin salaatit, lihat, kalat, pullat ja leivät ympäri maan pakasteina. Lääkäri ystäväni totesi, että se on oikein tehokas tapa levittää esim. Noro-virus ympäri Suomen. Minä ajattelen niin, että se on vaarallinen keskittymä elintarvikejakelussa kriisiaikana, kun on vain muutama varasto koko Suomen tarpeeksi. Tilaa siinä sitten ravintolassa ruoka-annos, joka on saman makuinen kuin missä tahansa muualla Suomea. Samaa mössöä, samat maut, samat robottitarjoilijat ja keittäjät, joilta on anastettu kokin koulutus ja tarjoilijalta aika asiakkaan kanssa pois. Robotti ei tympäänny yksitoikkoisesti palvelemaan ja kokkamaan, mutta ihminen taantuu siihen hetkessä. Robotit kuuluvat tehtaisiin, tuotantoon ja muuhun sellaiseen työtehtävään, joissa ei kohdata asiakasta!</p><p>Ja ne hinnat sitten. Syyskuun lopussa käväisin Helsingissä seitsemän tuntia lentojen vaihdon välissä. Halusin nauttia vanhaa herkkuani, paistettuja muikkuja perunamuusin kera. Löysin mukavan ja viihtyisän ravintolan Helsingistä, jossa sain nauttia kauan kaipaamani makuelämyksen. Yhdeksän muikkua muusilla ja vaatimaton tilkka valkoviiniä hintaan 32,20&euro;:a. Siis mitä? Kellä on varaa ruokailla Suomessa ravintolassa, jos hinnat ovat tätä tasoa? Vain harvat ja valitut voivat käyttää Suomessa ravintoloiden ja kahviloiden palveluita. Minä olin yksin, mutta jos mulla olisi ollut kumppani ja pari lasta mukana, niin miten olisin laskusta selvinnyt? Suomalaisten mediaanipalkka on 2.963&euro; kuukaudessa. Siitä kun maksat verot, vuokrat, vakuutukset, autokulut, ruoan, vaateet, puhelimen jne. niin kulutukseen jää ehkä 20&euro; päivää kohti. Sillä saa ravintolassa yksin kahdeksan paistettua muikkua muusilla ja ilmaisen veden. Jos sinulla on pari lasta, kun olet yksinhuoltaja, niin alle kolme muikkua jokaiselle. Kun vielä tiedämme sen, että suomalaisen tavallisin kuukausipalkka on 2.500&euro; ja suurelle osalle kansalaista kuukausitulot ovat lähempänä 1.000&euro;:a kuukaudessa kuin 1.500&euro;:a. Eli kahvila- ja ravintolapalveluiden käyttö on harvojen herkkua. Herkut jää myös kaupassa ostamatta työttömillä, yksinhuoltajilla, eläkeläisillä ja muilla vähavaraisilla.</p><p><strong>Ravintoloiden ja kahviloiden hinnat eivät ole yrittäjien syy vaan valtiovallan ja poliitikkojen</strong></p><p>Tiesittekö, että kahvilan, ravintolan, kaupan tai minkä tahansa yrityksen perustamisesta hyötyy 50%:a verottaja, 30%:a työntekijät, 18%:a muut ja yrittäjälle jää 2%:a? Nämä oli täydellisen mututuntuman ja oman yrittäjäkokemukseni kautta lasketut karkeat luvut, mutta kun näitä ei kukaan muu, ei edes meidän tehokas tilastokeskus julkista, niin minä sen nyt teen.</p><p>Verottaja vetää heti, kun yksityisyrittäjä ottaa ensi askeleen. Kaikki mitä hän joutuu hankkimaan yrityksen perustamista varten on verottajalle tuloa ja yrittäjälle menoa. Kaikki mihin aloittava yrittäjä koskee muuttuu verottajalle kullaksi ja yrittäjälle velaksi. Olen tästä aiemmin kirjoittanut blogissani, mutta poliitikot ja virkamiehet, jotka elävät kertyvillä verotuloilla, eivät halua niistä puhua. Media näistä vaikenee, sitä en ymmärrä?</p><p>Jokainen yrittäjä kohtaa erilaisia lupa ja tarkastusmaksuja, jotka ovat könttäsummia, riippumatta yrityksen koosta. Esimerkkinä voisin käyttää yksityisyrittäjän neljän pöydän kahvilaa, niin lupa ja tarkastusmaksut ovat samat kuin ketjuravintolan 500 asiakaspaikan kahvilalla. Kun neljän pöydän kahvilaan tulee terveystarkastaja ja yrittäjälle tulee siitä vaikkapa 300 euron lasku, niin kahvilassa täytyy myydä karkeasti ottaen 1.000 kuppia kahvia, että laskun saa maksettua. Kun kahvilan neljässä pöydässä on 20 asiakaspaikkaa ja päivässä käy 100 kahvikupin ostajaa, josta muiden kulujen jälkeen jää kahvilan pitäjälle kahden euron kahvikupin hinnasta 30senttiä, niin se tarkoittaa sitä, että kahvilayrittäjällä menee &nbsp;kymmenen päivän kahvinmyyntitulo kokonaisuudessaan yhden terveystarkastajan maksun kuittaamiseen. Suuri ketjuravintola kuittaa sen laskun hetkessä. Yrittäjä maksaa kerää ALV ja muita veroja valtavasti, mutta ei saa mitään veronmaksun vastineena. En jaksa ja en näe tarpeelliseksi eritellä tässä niitä kaikkia veroja ja maksuja, joita yksityisyrittäjä joutuu maksamaan, mutta tämä tehtävä kuuluisi ns. yrittäjäjärjestöille kertoa medialle, että mistä ne veroeurot kertyvät valtion kirstuun, joista hyvinvointia maksetaan.</p><p>Yksityisyrittäjät tarvitsevat oman ja vain heidän etuaan ajavan riippumattoman ja puolueettoman järjestön, joka ei aja suurten ja monopoliaseman saavuttaneitten virkamiesjohtoisten yritysten etua, niin kuin tekevät nykyiset yrittäjäjärjestöt.</p><p>Yksityisyrittäjiltä vaaditaan yhteiskuntavastuuta, mutta yhteiskunta ei anna mitään takaisin yksityisyrittäjille, ei edes oikeutta, ei kohtuutta saatikka arvostusta hyvinvointiyhteiskunnan perustana ja tukijalkana.</p><p>Turhauttavaa on tämä kirjoittaminen ja puhuminen yksityisyrittäjien puolesta. 25-vuotta tätä olen jo tehnyt, mutta muutosta en saa aikaiseksi - tyhjille seinille kerron ja tukea yksityisyrittäjille ei heru!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle uutisoi lauantaina 18.11.2017 ”Tv-kokkien luoman hohteen takaa paljastuikin rankka työ, huono palkka ja öykkäröiviä asiakkaita – ravintola-alalla valtava pula työntekijöistä”

MARA, Matkailu- ja Ravintolapalvelut, vaikuttaa olevan samanlainen yksityisyrittäjä vastainen yrittäjien etujärjestö, kuin on Suomen Yrittäjät ry. Eli Suomessa ei ole yksityisyrittäjien etuja valvovaa järjestöä vaan nykyiset ajavat kotimaisten ketjuravintoloiden ja monopoliaseman saavuttaneitten huoltoasema- ja kaupanketjujen sekä suuryitysten ja pankkien etuja.

Ylen uutisesta poimittua: ” Ravintola-alalla on valtava pula työntekijöistä. Työnantajia edustavasta Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRasta arvioidaan, että tilanne alkaa jo olla hankala. Suurin pula on kokeista, tarjoilijoista ja vuoropäälliköistä. Avoinna on tällä hetkellä tuhansia työpaikkoja. – Ongelma on kärjistynyt viime aikoina ja pahenee koko ajan. Aiemmin pulaa työntekijöistä oli lähinnä pääkaupunkiseudulla ja sesonkiaikoina Pohjois-Suomessa, mutta nyt se on levinnyt koko maahan ja alkaa muodostua osassa ravintoloita kasvun esteeksi, kertoo MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi.”

Kuka hullu ammattinsa taitava ja osaava työntekijä hakeutuu ketjuravintoloiden työntekijäksi? Kehä kolmosen ulkopuolella on S-ryhmä valloittanut kylät ja kaupungit, syönyt yksilölliset yksityisyrittäjät tieltään voimalla ja rahalla sekä paikallisten kunnallispoliitikkojen tuella, jotka istuvat osuuskauppojen hallituksissa nauttien alennus- ja muita etuja henkilökohtaisesti.

Ajatelkaamme ketä tahansa nuorta ammattiinsa valmistunutta kokkia, tarjoilijaa tai muuta uraansa aloittavaa työntekijää. Hänellä on intoa, luovuutta, ystävällisyyttä ja tarmoa tarjota parasta mahdollista ruokaa, palvelua ja asiakkaiden toiveiden täyttämistä, mutta voiko se nuori toteuttaa itseään ketjuruokalassa tai monopolikaupassa, saatikka kaiken kattavalla huoltoasemalla? Ei voi, ei todellakaan voi! Niissä työntekijä on vain robotti, joka tekee niin kuin pääkonttorilta vaaditaan ja mitään irtiottoja ei saa tehdä. Ei saa käyttää omia aivojaan, ammattitaitoaan, osaamistaan, intohimoaan ammattiinsa, ei edes vaihtaa asiakkaan kanssa viittä sekuntia kuulumisia. Tällaisessa työnteossa asiakaspalvelussa ja keittiönpuolella tympääntyy alta aikayksikön ja vapaa-ajan kaljoittelu antaa enemmän elämää kuin työn tekeminen. Ymmärrän sen helvetin hyvin, mutta poliitikot, päättäjät ja ei edes virkamiehet tätä tajua, kuinka rapautetaan Suomen, ennen niin mukava, ystävällinen ja korkeatasoinen palvelukulttuuri.

Kun kävin ruokailemassa S-ryhmän ravintolassa Helsingissä maan vaihdon välissä ja tilasin ravintolassa maksapihvin, jonka mukana en saanut puolukkahilloa, niin minulle vastattiin, että tämä on espanjalainen ravintola joten puolukkahilloa ei ole keittiössä. Parin vuoden jälkeen kävin S-ryhmän ravintolassa illallisella ystävieni kanssa Kajaanissa, kun toisia vaihtoehtoja siellä ei enää ole, ja tilasin jälleen maksapihvin. En nytkään saanut kysymälläkään puolukkahilloa, kun se on espanjalainen ravintola. Pari viikkoa aiemmin olin lukenut, että Kainuussa oli tuhansia thaimaalaisia puolukan poimijoita. Veivätkö he kaikki puolukat mennessään? Kainuu on Suomen yksi marja-aitta, mutta paikallista ruokaa siellä ei saa. Ennen lähtöäni Kainuusta tapaisin sattumoisin Kainuun maakuntajohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja kerroin tästä puolukkaongelmasta heille, niin he vain nauroivat, kuin olisin kertonut vitsin, he eivät ymmärtäneet asian vakavuutta ja paikallisten alkutuottajien vaikeutta myydä omia tuotteitaan, joista veroeurot jäisivät maakuntaan. Media voisi selvittää Kajaanin ravintola- ja kahvilapalveluiden markkinaosuudet, sillä vaikutta siltä, että siellä ravintola-, kahvila-, huoltoasema- ja kaupan palvelut ovat noin 70-prosenttisesti S-ryhmän hallussa? Onko tämä Suomen ja EU kilpailurajoitusten piirissä? Minusta tämä monopoliasema ylittää kaksinkertaisesti sallitut rajat. Sama on tilanne kehä kolmosen ulkopuolella koko maassa kylissä ja kaupungeissa. Monopolisoitumista pyritään rajoittamaan ympäri maailmaa, sillä se tapaa kehityksen, luovuuden ja yritystoiminnan evoluution. Onneksi saan nykyisessä kotimaassani Espanjassa maksapihvien kanssa puolukkahilloa.

Iltalehti uutisoi 17.11.2017 "Yrittäjä-Timo, 72, ei irtisano työntekijöitä vaikeinakaan aikoina - ylitöihin jääville pomo tekee eväsleivät omalla kustannuksellaan: ”Moni pitää erikoisena” Monopoli ja yksityisyrittäjällä on se valtava ero, sillä yksityisyrittäjä välittää työntekijöistään ja asiakkaistaan, jota ei yksikään virkamiesjohtoinen yritys tee!

Ja ne kahviloiden sekä ravintoloiden hinnat, laadut ja palvelutaso?

Hangosta Utsjoelle on kylissä ja pikkukaupungeissa yksi ainut vaihtoehto, S-ryhmän kahvilat ja ravintolat ja ne yksityisyrittäjien palvelut ovat supistuneet minimiin. Miksi niin? Ne on lahdattu markkinoilta kun yksi ja ainoa, jolla on varaa tunkea joka paikkaan voimalla ja tehokkuudella, jossa asiakas ei ole se tärkein, vaan tulos ja heikko laatu. Keskuskeittiö rahtaa niin salaatit, lihat, kalat, pullat ja leivät ympäri maan pakasteina. Lääkäri ystäväni totesi, että se on oikein tehokas tapa levittää esim. Noro-virus ympäri Suomen. Minä ajattelen niin, että se on vaarallinen keskittymä elintarvikejakelussa kriisiaikana, kun on vain muutama varasto koko Suomen tarpeeksi. Tilaa siinä sitten ravintolassa ruoka-annos, joka on saman makuinen kuin missä tahansa muualla Suomea. Samaa mössöä, samat maut, samat robottitarjoilijat ja keittäjät, joilta on anastettu kokin koulutus ja tarjoilijalta aika asiakkaan kanssa pois. Robotti ei tympäänny yksitoikkoisesti palvelemaan ja kokkamaan, mutta ihminen taantuu siihen hetkessä. Robotit kuuluvat tehtaisiin, tuotantoon ja muuhun sellaiseen työtehtävään, joissa ei kohdata asiakasta!

Ja ne hinnat sitten. Syyskuun lopussa käväisin Helsingissä seitsemän tuntia lentojen vaihdon välissä. Halusin nauttia vanhaa herkkuani, paistettuja muikkuja perunamuusin kera. Löysin mukavan ja viihtyisän ravintolan Helsingistä, jossa sain nauttia kauan kaipaamani makuelämyksen. Yhdeksän muikkua muusilla ja vaatimaton tilkka valkoviiniä hintaan 32,20€:a. Siis mitä? Kellä on varaa ruokailla Suomessa ravintolassa, jos hinnat ovat tätä tasoa? Vain harvat ja valitut voivat käyttää Suomessa ravintoloiden ja kahviloiden palveluita. Minä olin yksin, mutta jos mulla olisi ollut kumppani ja pari lasta mukana, niin miten olisin laskusta selvinnyt? Suomalaisten mediaanipalkka on 2.963€ kuukaudessa. Siitä kun maksat verot, vuokrat, vakuutukset, autokulut, ruoan, vaateet, puhelimen jne. niin kulutukseen jää ehkä 20€ päivää kohti. Sillä saa ravintolassa yksin kahdeksan paistettua muikkua muusilla ja ilmaisen veden. Jos sinulla on pari lasta, kun olet yksinhuoltaja, niin alle kolme muikkua jokaiselle. Kun vielä tiedämme sen, että suomalaisen tavallisin kuukausipalkka on 2.500€ ja suurelle osalle kansalaista kuukausitulot ovat lähempänä 1.000€:a kuukaudessa kuin 1.500€:a. Eli kahvila- ja ravintolapalveluiden käyttö on harvojen herkkua. Herkut jää myös kaupassa ostamatta työttömillä, yksinhuoltajilla, eläkeläisillä ja muilla vähavaraisilla.

Ravintoloiden ja kahviloiden hinnat eivät ole yrittäjien syy vaan valtiovallan ja poliitikkojen

Tiesittekö, että kahvilan, ravintolan, kaupan tai minkä tahansa yrityksen perustamisesta hyötyy 50%:a verottaja, 30%:a työntekijät, 18%:a muut ja yrittäjälle jää 2%:a? Nämä oli täydellisen mututuntuman ja oman yrittäjäkokemukseni kautta lasketut karkeat luvut, mutta kun näitä ei kukaan muu, ei edes meidän tehokas tilastokeskus julkista, niin minä sen nyt teen.

Verottaja vetää heti, kun yksityisyrittäjä ottaa ensi askeleen. Kaikki mitä hän joutuu hankkimaan yrityksen perustamista varten on verottajalle tuloa ja yrittäjälle menoa. Kaikki mihin aloittava yrittäjä koskee muuttuu verottajalle kullaksi ja yrittäjälle velaksi. Olen tästä aiemmin kirjoittanut blogissani, mutta poliitikot ja virkamiehet, jotka elävät kertyvillä verotuloilla, eivät halua niistä puhua. Media näistä vaikenee, sitä en ymmärrä?

Jokainen yrittäjä kohtaa erilaisia lupa ja tarkastusmaksuja, jotka ovat könttäsummia, riippumatta yrityksen koosta. Esimerkkinä voisin käyttää yksityisyrittäjän neljän pöydän kahvilaa, niin lupa ja tarkastusmaksut ovat samat kuin ketjuravintolan 500 asiakaspaikan kahvilalla. Kun neljän pöydän kahvilaan tulee terveystarkastaja ja yrittäjälle tulee siitä vaikkapa 300 euron lasku, niin kahvilassa täytyy myydä karkeasti ottaen 1.000 kuppia kahvia, että laskun saa maksettua. Kun kahvilan neljässä pöydässä on 20 asiakaspaikkaa ja päivässä käy 100 kahvikupin ostajaa, josta muiden kulujen jälkeen jää kahvilan pitäjälle kahden euron kahvikupin hinnasta 30senttiä, niin se tarkoittaa sitä, että kahvilayrittäjällä menee  kymmenen päivän kahvinmyyntitulo kokonaisuudessaan yhden terveystarkastajan maksun kuittaamiseen. Suuri ketjuravintola kuittaa sen laskun hetkessä. Yrittäjä maksaa kerää ALV ja muita veroja valtavasti, mutta ei saa mitään veronmaksun vastineena. En jaksa ja en näe tarpeelliseksi eritellä tässä niitä kaikkia veroja ja maksuja, joita yksityisyrittäjä joutuu maksamaan, mutta tämä tehtävä kuuluisi ns. yrittäjäjärjestöille kertoa medialle, että mistä ne veroeurot kertyvät valtion kirstuun, joista hyvinvointia maksetaan.

Yksityisyrittäjät tarvitsevat oman ja vain heidän etuaan ajavan riippumattoman ja puolueettoman järjestön, joka ei aja suurten ja monopoliaseman saavuttaneitten virkamiesjohtoisten yritysten etua, niin kuin tekevät nykyiset yrittäjäjärjestöt.

Yksityisyrittäjiltä vaaditaan yhteiskuntavastuuta, mutta yhteiskunta ei anna mitään takaisin yksityisyrittäjille, ei edes oikeutta, ei kohtuutta saatikka arvostusta hyvinvointiyhteiskunnan perustana ja tukijalkana.

Turhauttavaa on tämä kirjoittaminen ja puhuminen yksityisyrittäjien puolesta. 25-vuotta tätä olen jo tehnyt, mutta muutosta en saa aikaiseksi - tyhjille seinille kerron ja tukea yksityisyrittäjille ei heru!

 

 

]]>
15 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246273-ravintolan-ja-kahvilan-kohtuuttomat-hinnat-eivat-ole-yrittajien-syy#comments Huoltoasema Kahvila Kauppa Ravintola Yksityisyrittäjä Sun, 19 Nov 2017 03:32:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246273-ravintolan-ja-kahvilan-kohtuuttomat-hinnat-eivat-ole-yrittajien-syy
Toimintatavan muutos, joka tuo jopa 170 euroa/kk lisää rahaa eläkeläiselle http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242736-toimintatavan-muutos-joka-tuo-jopa-170-euroakk-lisaa-rahaa-elakelaiselle <p>Lähes kaikissa poliittissa keskusteluissa mainitaan huoli eläkeläisten pärjäämisestä: esillä on &nbsp;mm. &nbsp;niiden pienituloisten eläkeläisten ongelmat, joiden &rdquo;pitää valita ostaako lääkkeitä vai ruokaa&rdquo;. Puhutaan myös ikääntyneiden toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvista pärjäämishaasteista ja kotiin vietävien palveluiden riittävyydestä. &nbsp;</p> <p>Myös kolikon toinen puoli on aktiivisesti esillä: päättäjät tietävät, että väestön ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden kuluja. Puhetta on paljon, innovatiivisia kehittämisideoita on kuultu vähemmän. Uusia ratkaisuja eläkeläisten taloudelliseen ahdinkoon tai arkipäivän selviytymiseen ei ole juurikaan löydetty. Muutaman euron korotukset eläkkeisiin vaativat edelleenkin vuosikausia kestävän poliittisen väännön eikä apteekkireformiakaan haluta tehdä, vaikka sen myötä lääkekustannukset voitaisiin saada alenemaan.</p> <p>Seuraavissa kappaleissa esittelen idean, joka voidaan ottaa käyttöön heti, eikä se vaadi kalliita infrainvestointeja. Toteutuessaan se säästää sote-menoissa ja lisää eläkeläisen ostovoimaa.</p> <p>Tästä käynnistyy toivottavasti myös keskustelu siitä, voimmeko me kansalaiset lisätä omaa aktiivisuuttamme hyvinvointiyhteiskunnassa? Käsitykseni mukaan olemme laitostuneet odottamaan rahallista tukea ja julkisen sektorin huolenpitoa elämän eri käänteissä. Lukuisat tukimuodot alkaen lapsilisistä ja opintotuesta aina ikäihmisten ateriatukeen otetaan annettuina ja keskustelua käydään vain tuen lisäämisen puolesta. Aivan liian usein jätämme oman arkisen pärjäämisemme yhteiskunnan huoleksi, vaikka vaihtoehtojakin olisi tarjolla.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>TAUSTA</strong></p> <p>Suomessa on 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta ja heistä joka kolmas kokee tarvitsevansa apua arkitoimissaan (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.). Yksi ensimmäisistä ikäihmisten avuntarpeista on ruoka. Kuinka järjestetään ateria, jos kauppaan ei pääse tai jos ruuanlaitto vie voimat?</p> <p>Kaupungit ovat järjestäneet erinomaisen palvelun, jonka kautta ikääntyeet henkilöt&nbsp; voivat tilata päivittäisen aterian kotiin. Todettakoon, että tässä kirjoituksessa ei moitita tuota elintärkeää palvelua, vaan mietitään, voisiko sen toteuttaa vielä nykyistä paremmin. Väitän, että ikääntyneiden ruokapalvelu voidaan toteuttaa selvästi nykyistä halvemmalla palvelun samalla jopa parantuessa.</p> <p>Seurasin erään vanhuksen arkea. Ruokapalvelu toi hänelle päivittäisen aterian, mutta ruuan kanssa nautittava maito, leipä ja voi piti hakea erikseen kaupasta.</p> <p>Kalakeiton kanssa oli tarjolla tomaattia ja boysenmarjakiisseliä. Keitto maistui, mutta tomaatit ja jälkiruoka jäi vanhukselta syömättä, jolloin aterian hinta 9,50 &euro; tuntui aika kovalta. Ihmettelin ääneen, miksi hän ei tilaa kaupasta yksittäispakattua kalakeittoa samalla kun ostaa muita elintarvikkeita? Valmisateriaksi pakattu kirjolohikeittoannos kun maksaa kaupassa vain 1,79 &euro; ja tulisi samassa kuormassa kotiin kun muutkin ostokset.</p> <p>Tässä on selvä innovaation paikka. Vanhus sai apua muiden ruoka- ja tarvikeostosten tekemisessä, mutta kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että ateriapalvelu hoituisi täsmälleen yhtä hyvin kaupan toimittamana kuin kaupungin palvelunkin kautta tilattuna.</p> <p>Kaupungin toimittamaan ateriaan sisältyy pääruoka, kasvislisäke, salaatti/mehu ja jälkiruoka. Tuotteet toimitetaan kylmänä ja asiakas lämmittää ruuan itse.&nbsp; Käsitykseni mukaan Saarioisen, HK:n tai vaikkapa Atrian vakuumiin pakkaama lindströminpihvi muusilla on ihan yhtä hyvää ruokaa kuin kaupungin ateriapalvelunkin valmistama ja vakuumiin pakkaama ruoka. Mutta kuinka suuresta hintaerosta on kysymys?</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>SÄÄSTÖ ON MERKITTÄVÄ</strong></p> <p>Itä-Helsingissä asuvalle vanhukselle Palvelukeskus Helsingin kotiin toimittaman aterian hinta on 9,50 &euro; sisältäen toimituskulut. Ne, jotka ovat Kotihoidon asiakkaita, voivat saada kaupungilta rahallista tukea ateriakustannuksiin. Tällöin yhden aterian hinnaksi tulee toimituskuluineen 7,36 &euro;.</p> <p>Tein hintavertailun yhden viikon ajalta. Otin Palvelukeskus Helsingin viikon 36 ruokalistan ja etsin vastaavat tuotteet erään verkkokaupan valikoimasta. Tuotteet valittiin valmisruokien annosaterioiden joukosta, jolloin ruoka on ateriakohtaisesti pakattu, lämmittämistä vaille valmis. Eli se on vertailukelpoinen kokonaisuus kaupungin palveluun verrattuna.</p> <p><strong>Kaupungin ruokalistalla oli päivittäin 3 ateriavaihtoehtoa, joten yhteensä hintavertailuja kertyi 21 kappaletta. Verkkokaupasta tilattuna keskimääräisen aterian hinnaksi toimituskuluineen tuli 4,54 &euro;. Se on puolet vähemmän kuin kaupungilta ostettaessa.</strong></p> <p>Jos asiakas olisi valinnut aina päivän vaihtoehdoista halvimman, olisi viikon aterioiden keskihinnaksi toimituskuluineen tullut verkkokaupassa 3,91 &euro;. Nyt puhutaan jo lähes 60%:n hintaerosta kaupungin kiinteään hintaan verrattuna.</p> <p>Laskin vielä yhden variaation, jossa asiakas valitsi kolmena päivänä halvimman ateriakokonaisuuden ja neljänä päivänä kalleimman vaihtoehdon. Tällöin viikon aterian keskihinnaksi tuli 4,70 &euro; sisältäen toimituskulut.&nbsp; Ero on edelleen merkittävä niin normaalihintaan kuin tuettuunkin hintaan verrattuna.&nbsp;</p> <p><strong>Tässä esimerkissä vuoden ateriat maksavat vanhukselle halvimmillaan 1.427 euroa tai kalleimmillaan (kaupungin palvelu) 3.468 euroa ostopaikasta ja ruokavalinnoista riippuen. Kaikissa edellä esitetyissä esimerkeissä asiakkaan säästö kaupungin hintaan verrattuna on 145-170 euroa kuukaudessa.&nbsp;</strong></p> <p>Vuonna 2014 vanhuuseläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1.598 &euro;/kk. On selvä, että tarjolla olevalla jopa 170 euron kuukausisäästöllä&nbsp; on todellista merkitystä ihmisten arkeen.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>TARVITTAVA INFRA ON JO OLEMASSA</strong></p> <p>On mielenkiintoista huomata, että kaupungin palvelussa ruuan hinta ei jousta. Veloitus on sama riippumatta siitä, valitseeko asiakas halvemman keiton tai kalliimman leikkeen. Kaupan valmisruokavalikoimasta ostettaessa hinta sitä vastoin joustaa ja hintaero jää asiakkaalle. Asiakas ei myöskään ole sidottu ruokalistan kolmeen vaihtoehtoon, vaan voi päivittäin valita kaupan koko valikoimasta. Ruokahävikki pienenee, kun valinnanmahdollisuus ulottuu myös jälkiruokiin ja salaatteihin. Tällöin kustannushyöty paranee edelleen.</p> <p>En tiedä Helsingin kaupungin ateriatukikustannuksia, mutta käsitykseni mukaan tukea maksetaan ainakin 1 &euro;/ateria. Helsingissä on 106.000 yli 65-vuotiasta henkilöä. Tiedetään, että heistä noin 40 % toimintakyky on heikentynyt tai jopa huono (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.).</p> <p>Jos tästä joukosta 25 % (10.600 henkilöä) tarvitsee ateriapalvelua ja saa siihen tukea kaupungilta, niin puhutaan ainakin noin 4 miljoonan euron suuruisesta vuotuisesta tukisummasta. Nämä miljoonat voitaisiin käyttää paremmin ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta, jos ihmiset tilaisivat ateriat halvemmalla verkkokaupasta tai jostain muusta vastaavasta palvelusta.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>TOTEUTUS</strong></p> <p>Meillä on toiminnassa luotettavia verkkokauppoja, joiden kautta voi tilata valmisaterioita (ja myös muita tuotteita) kotiin toimitettuna. Verkkokauppa kotiinkuljetuspalveluineen löytyy jo laajasti Suomessa. &nbsp;</p> <p>Osa ikäihmisistä varmasti kokee tilaamisen helppona ja voi tehdä sen itse. On kuitenkin tärkeää, että mietitään sopiva toimintamalli, jonka avulla asiointi on mahdollista myös nettiä käyttämättömille. Tuotevarastot, logistiset ratkaisut ja maksujärjestelmät ovat jo olemassa.</p> <p>Tämä esimerkki osoittaa, että keskittyneeksi parjatusta vähittäiskaupasta on aidosti hyötyä kansalaisille. Julkisen vallan ei kannata yrittää rikkoa kaupan alan kilpailukykyä, vaan siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.</p> <p>Kaupan alan toimijat voisivat oma-aloitteisesti tehdä palvelumuotoilua teemalla &rdquo;ikäihmisten valmisruoka&rdquo; ja siten luoda edellytyksiä palvelun yleistymiselle. Samalla kaupalle syntyy mahdollisuuksia myös muiden palveluiden tarjoamiseen (turvallisuus, terveys, parafarmasia, käyttötavarat jne.).</p> <p>Ateriabisneksessä on lisämyyntipotentiaalia jopa satojen miljoonien eurojen arvosta, joten business case on tästä löydettävissä myös kaupan näkökulmasta katsottuna. Kaupan kannattaa kasvattaa markkinaosuuttaan ikäihmisten ruokapalvelusektorilla. Myös valmisaterioiden valmistajat varmaan kiinnostuvat pääsystä mukaan tähän julkisen puolen perinteisesti dominoimaan markkinaan.</p> <p>Kaupunki ja kauppa voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Molemmilla on siihen intressi. Tiedän, että syntyy melkoinen mekkala siitä, voiko näin tehdä. Luvut puhuvat puolestaan ja on kansalaisten etu hyödyntää olemassa oleva infra mahdollisimman hyvin. Poliitikot puhuvat mielellään rakenteiden uudistamisesta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin talousarviossa sanotaan, että &rdquo;palvelujen tuottamistapoja uudistetaan ja asiakkaan rooli vahvistuu&rdquo;. Tässä olisi yksi hyvä sauma uudistaa rakenteita ja palveluiden tuottamistapoja ihan konkreettisesti.</p> <p><strong>Poliitikot puhuvat mielellään myös lisäarvoa tuottavien innovaatioiden puolesta. Heidän on syytä sietää se, että erityisesti sosiaalisissa innovaatiossa yhdistellään jo olemassa olevia, mutta ennestään &rdquo;toisiinsa sopimattomia&rdquo; asioita. Nyt pitäisi uskaltaa ottaa kaupan varasto- ja logistiikkapalvelu yhdeksi osaksi hyvinvointiyhteiskunnan palvelutuotantoa.</strong></p> <p>Helpoimmin muutos tapahtuu, jos ikäihmiset itse tai heidän läheisensä muuttavat ajatteluaan ja näkevät kaupan tarjonnan vaihtoehtona julkiselle palvelulle. Tämä edellyttää itsenäisen vastuunkannon lisäämistä: uskalletaan tehdä arjen ratkaisuja ilman virkamieskoneiston väliintuloa.</p> <p>Jos kaupungin intressi ei olisi ylläpitää perinteistä ruokapalvelua, se varmaan aika luonostaan &nbsp;ohjaisi valmisateriahankintoja asiakkaan kannalta edullisempiin vaihtoehtoihin. Samalla se vähentäisi omalla vastuullaan olevia kustannustehottomia toimintoja. Ateriatuotantoon ja jakeluun liittyvien asioiden lisäksi kaupunki voisi luopua esimerkiksi työläistä &nbsp;kilpailuttamisista (kun ihmiset itse valitsevat ruoantuottajansa) ja myös kaikenlainen ateriapalveluun liittyvä laskutusyö ja hallinnollinen ruljanssi vähenisi. Aikaa jäisi ikäihmisten kohtaamiseen.</p> <p>Vietämme Suomi 100 vuotta &ndash;juhlaa. Juhlavuoden pääteema on YHDESSÄ. Tässä on hyvä paikka tehdä yhdessä parempi Suomi. Se vaatii julkisen puolen toimijoilta hiukan pokkaa ja vähän vaivannäköä, mutta ei merkittäviä investointeja. Riittää, että tehdään innovaatio: muutetaan ajattelutapaa ja tehdään julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä lisäarvoa tuottaen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähes kaikissa poliittissa keskusteluissa mainitaan huoli eläkeläisten pärjäämisestä: esillä on  mm.  niiden pienituloisten eläkeläisten ongelmat, joiden ”pitää valita ostaako lääkkeitä vai ruokaa”. Puhutaan myös ikääntyneiden toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvista pärjäämishaasteista ja kotiin vietävien palveluiden riittävyydestä.  

Myös kolikon toinen puoli on aktiivisesti esillä: päättäjät tietävät, että väestön ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden kuluja. Puhetta on paljon, innovatiivisia kehittämisideoita on kuultu vähemmän. Uusia ratkaisuja eläkeläisten taloudelliseen ahdinkoon tai arkipäivän selviytymiseen ei ole juurikaan löydetty. Muutaman euron korotukset eläkkeisiin vaativat edelleenkin vuosikausia kestävän poliittisen väännön eikä apteekkireformiakaan haluta tehdä, vaikka sen myötä lääkekustannukset voitaisiin saada alenemaan.

Seuraavissa kappaleissa esittelen idean, joka voidaan ottaa käyttöön heti, eikä se vaadi kalliita infrainvestointeja. Toteutuessaan se säästää sote-menoissa ja lisää eläkeläisen ostovoimaa.

Tästä käynnistyy toivottavasti myös keskustelu siitä, voimmeko me kansalaiset lisätä omaa aktiivisuuttamme hyvinvointiyhteiskunnassa? Käsitykseni mukaan olemme laitostuneet odottamaan rahallista tukea ja julkisen sektorin huolenpitoa elämän eri käänteissä. Lukuisat tukimuodot alkaen lapsilisistä ja opintotuesta aina ikäihmisten ateriatukeen otetaan annettuina ja keskustelua käydään vain tuen lisäämisen puolesta. Aivan liian usein jätämme oman arkisen pärjäämisemme yhteiskunnan huoleksi, vaikka vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

 

TAUSTA

Suomessa on 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta ja heistä joka kolmas kokee tarvitsevansa apua arkitoimissaan (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.). Yksi ensimmäisistä ikäihmisten avuntarpeista on ruoka. Kuinka järjestetään ateria, jos kauppaan ei pääse tai jos ruuanlaitto vie voimat?

Kaupungit ovat järjestäneet erinomaisen palvelun, jonka kautta ikääntyeet henkilöt  voivat tilata päivittäisen aterian kotiin. Todettakoon, että tässä kirjoituksessa ei moitita tuota elintärkeää palvelua, vaan mietitään, voisiko sen toteuttaa vielä nykyistä paremmin. Väitän, että ikääntyneiden ruokapalvelu voidaan toteuttaa selvästi nykyistä halvemmalla palvelun samalla jopa parantuessa.

Seurasin erään vanhuksen arkea. Ruokapalvelu toi hänelle päivittäisen aterian, mutta ruuan kanssa nautittava maito, leipä ja voi piti hakea erikseen kaupasta.

Kalakeiton kanssa oli tarjolla tomaattia ja boysenmarjakiisseliä. Keitto maistui, mutta tomaatit ja jälkiruoka jäi vanhukselta syömättä, jolloin aterian hinta 9,50 € tuntui aika kovalta. Ihmettelin ääneen, miksi hän ei tilaa kaupasta yksittäispakattua kalakeittoa samalla kun ostaa muita elintarvikkeita? Valmisateriaksi pakattu kirjolohikeittoannos kun maksaa kaupassa vain 1,79 € ja tulisi samassa kuormassa kotiin kun muutkin ostokset.

Tässä on selvä innovaation paikka. Vanhus sai apua muiden ruoka- ja tarvikeostosten tekemisessä, mutta kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että ateriapalvelu hoituisi täsmälleen yhtä hyvin kaupan toimittamana kuin kaupungin palvelunkin kautta tilattuna.

Kaupungin toimittamaan ateriaan sisältyy pääruoka, kasvislisäke, salaatti/mehu ja jälkiruoka. Tuotteet toimitetaan kylmänä ja asiakas lämmittää ruuan itse.  Käsitykseni mukaan Saarioisen, HK:n tai vaikkapa Atrian vakuumiin pakkaama lindströminpihvi muusilla on ihan yhtä hyvää ruokaa kuin kaupungin ateriapalvelunkin valmistama ja vakuumiin pakkaama ruoka. Mutta kuinka suuresta hintaerosta on kysymys?

 

SÄÄSTÖ ON MERKITTÄVÄ

Itä-Helsingissä asuvalle vanhukselle Palvelukeskus Helsingin kotiin toimittaman aterian hinta on 9,50 € sisältäen toimituskulut. Ne, jotka ovat Kotihoidon asiakkaita, voivat saada kaupungilta rahallista tukea ateriakustannuksiin. Tällöin yhden aterian hinnaksi tulee toimituskuluineen 7,36 €.

Tein hintavertailun yhden viikon ajalta. Otin Palvelukeskus Helsingin viikon 36 ruokalistan ja etsin vastaavat tuotteet erään verkkokaupan valikoimasta. Tuotteet valittiin valmisruokien annosaterioiden joukosta, jolloin ruoka on ateriakohtaisesti pakattu, lämmittämistä vaille valmis. Eli se on vertailukelpoinen kokonaisuus kaupungin palveluun verrattuna.

Kaupungin ruokalistalla oli päivittäin 3 ateriavaihtoehtoa, joten yhteensä hintavertailuja kertyi 21 kappaletta. Verkkokaupasta tilattuna keskimääräisen aterian hinnaksi toimituskuluineen tuli 4,54 €. Se on puolet vähemmän kuin kaupungilta ostettaessa.

Jos asiakas olisi valinnut aina päivän vaihtoehdoista halvimman, olisi viikon aterioiden keskihinnaksi toimituskuluineen tullut verkkokaupassa 3,91 €. Nyt puhutaan jo lähes 60%:n hintaerosta kaupungin kiinteään hintaan verrattuna.

Laskin vielä yhden variaation, jossa asiakas valitsi kolmena päivänä halvimman ateriakokonaisuuden ja neljänä päivänä kalleimman vaihtoehdon. Tällöin viikon aterian keskihinnaksi tuli 4,70 € sisältäen toimituskulut.  Ero on edelleen merkittävä niin normaalihintaan kuin tuettuunkin hintaan verrattuna. 

Tässä esimerkissä vuoden ateriat maksavat vanhukselle halvimmillaan 1.427 euroa tai kalleimmillaan (kaupungin palvelu) 3.468 euroa ostopaikasta ja ruokavalinnoista riippuen. Kaikissa edellä esitetyissä esimerkeissä asiakkaan säästö kaupungin hintaan verrattuna on 145-170 euroa kuukaudessa. 

Vuonna 2014 vanhuuseläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1.598 €/kk. On selvä, että tarjolla olevalla jopa 170 euron kuukausisäästöllä  on todellista merkitystä ihmisten arkeen.

 

TARVITTAVA INFRA ON JO OLEMASSA

On mielenkiintoista huomata, että kaupungin palvelussa ruuan hinta ei jousta. Veloitus on sama riippumatta siitä, valitseeko asiakas halvemman keiton tai kalliimman leikkeen. Kaupan valmisruokavalikoimasta ostettaessa hinta sitä vastoin joustaa ja hintaero jää asiakkaalle. Asiakas ei myöskään ole sidottu ruokalistan kolmeen vaihtoehtoon, vaan voi päivittäin valita kaupan koko valikoimasta. Ruokahävikki pienenee, kun valinnanmahdollisuus ulottuu myös jälkiruokiin ja salaatteihin. Tällöin kustannushyöty paranee edelleen.

En tiedä Helsingin kaupungin ateriatukikustannuksia, mutta käsitykseni mukaan tukea maksetaan ainakin 1 €/ateria. Helsingissä on 106.000 yli 65-vuotiasta henkilöä. Tiedetään, että heistä noin 40 % toimintakyky on heikentynyt tai jopa huono (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.).

Jos tästä joukosta 25 % (10.600 henkilöä) tarvitsee ateriapalvelua ja saa siihen tukea kaupungilta, niin puhutaan ainakin noin 4 miljoonan euron suuruisesta vuotuisesta tukisummasta. Nämä miljoonat voitaisiin käyttää paremmin ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta, jos ihmiset tilaisivat ateriat halvemmalla verkkokaupasta tai jostain muusta vastaavasta palvelusta.

 

TOTEUTUS

Meillä on toiminnassa luotettavia verkkokauppoja, joiden kautta voi tilata valmisaterioita (ja myös muita tuotteita) kotiin toimitettuna. Verkkokauppa kotiinkuljetuspalveluineen löytyy jo laajasti Suomessa.  

Osa ikäihmisistä varmasti kokee tilaamisen helppona ja voi tehdä sen itse. On kuitenkin tärkeää, että mietitään sopiva toimintamalli, jonka avulla asiointi on mahdollista myös nettiä käyttämättömille. Tuotevarastot, logistiset ratkaisut ja maksujärjestelmät ovat jo olemassa.

Tämä esimerkki osoittaa, että keskittyneeksi parjatusta vähittäiskaupasta on aidosti hyötyä kansalaisille. Julkisen vallan ei kannata yrittää rikkoa kaupan alan kilpailukykyä, vaan siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.

Kaupan alan toimijat voisivat oma-aloitteisesti tehdä palvelumuotoilua teemalla ”ikäihmisten valmisruoka” ja siten luoda edellytyksiä palvelun yleistymiselle. Samalla kaupalle syntyy mahdollisuuksia myös muiden palveluiden tarjoamiseen (turvallisuus, terveys, parafarmasia, käyttötavarat jne.).

Ateriabisneksessä on lisämyyntipotentiaalia jopa satojen miljoonien eurojen arvosta, joten business case on tästä löydettävissä myös kaupan näkökulmasta katsottuna. Kaupan kannattaa kasvattaa markkinaosuuttaan ikäihmisten ruokapalvelusektorilla. Myös valmisaterioiden valmistajat varmaan kiinnostuvat pääsystä mukaan tähän julkisen puolen perinteisesti dominoimaan markkinaan.

Kaupunki ja kauppa voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Molemmilla on siihen intressi. Tiedän, että syntyy melkoinen mekkala siitä, voiko näin tehdä. Luvut puhuvat puolestaan ja on kansalaisten etu hyödyntää olemassa oleva infra mahdollisimman hyvin. Poliitikot puhuvat mielellään rakenteiden uudistamisesta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin talousarviossa sanotaan, että ”palvelujen tuottamistapoja uudistetaan ja asiakkaan rooli vahvistuu”. Tässä olisi yksi hyvä sauma uudistaa rakenteita ja palveluiden tuottamistapoja ihan konkreettisesti.

Poliitikot puhuvat mielellään myös lisäarvoa tuottavien innovaatioiden puolesta. Heidän on syytä sietää se, että erityisesti sosiaalisissa innovaatiossa yhdistellään jo olemassa olevia, mutta ennestään ”toisiinsa sopimattomia” asioita. Nyt pitäisi uskaltaa ottaa kaupan varasto- ja logistiikkapalvelu yhdeksi osaksi hyvinvointiyhteiskunnan palvelutuotantoa.

Helpoimmin muutos tapahtuu, jos ikäihmiset itse tai heidän läheisensä muuttavat ajatteluaan ja näkevät kaupan tarjonnan vaihtoehtona julkiselle palvelulle. Tämä edellyttää itsenäisen vastuunkannon lisäämistä: uskalletaan tehdä arjen ratkaisuja ilman virkamieskoneiston väliintuloa.

Jos kaupungin intressi ei olisi ylläpitää perinteistä ruokapalvelua, se varmaan aika luonostaan  ohjaisi valmisateriahankintoja asiakkaan kannalta edullisempiin vaihtoehtoihin. Samalla se vähentäisi omalla vastuullaan olevia kustannustehottomia toimintoja. Ateriatuotantoon ja jakeluun liittyvien asioiden lisäksi kaupunki voisi luopua esimerkiksi työläistä  kilpailuttamisista (kun ihmiset itse valitsevat ruoantuottajansa) ja myös kaikenlainen ateriapalveluun liittyvä laskutusyö ja hallinnollinen ruljanssi vähenisi. Aikaa jäisi ikäihmisten kohtaamiseen.

Vietämme Suomi 100 vuotta –juhlaa. Juhlavuoden pääteema on YHDESSÄ. Tässä on hyvä paikka tehdä yhdessä parempi Suomi. Se vaatii julkisen puolen toimijoilta hiukan pokkaa ja vähän vaivannäköä, mutta ei merkittäviä investointeja. Riittää, että tehdään innovaatio: muutetaan ajattelutapaa ja tehdään julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä lisäarvoa tuottaen.

]]>
6 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242736-toimintatavan-muutos-joka-tuo-jopa-170-euroakk-lisaa-rahaa-elakelaiselle#comments Ateriapalvelu Eläkeläiset Eläkeläisten ostovoimasta huolehtiminen Kauppa kestävyysvaje Tue, 12 Sep 2017 09:15:17 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242736-toimintatavan-muutos-joka-tuo-jopa-170-euroakk-lisaa-rahaa-elakelaiselle
Tallinna - tuhat vuotta businessta http://suojus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237538-tallinna-tuhat-vuotta-businessta <p>Kävin Tallinnan matkallani Kiltatalon museossa ja näyttelyssä, joka oli aika isänmaallis-paatoksellinen, mutta jossa esitettiin kunnioituksen täyteinen ihmettely siitä, että Eestin kansa, noin 1,5 miljonaa ihmistä, on säilynyt tuhansia vuosia Viron maalla. Viro on kehittynyt valtavasti viimeisen parikymmenen vuoden aikana, kun olen siellä lähes vuosittain käynyt. Silti maa on vielä huomattavasti Suomea köyhempi.</p> <p>Olisi kuitenkin syytä muistaa, että viimeiset parituhatta vuotta Viro on ollut varakkaampi kuin Suomi ja sieltä on sivistystä tihkunut Suomeen. Ajattelin siksi esittää pienen lyhelmän näkemyksestäni Suomen ja Viron historiaan. Syy Balttian vaurauteen on sen maaperä, joka on maanviljelysmaaksi kalkkipitoisena hyvin hedelmällistä eikä siellä ole suuria avokallio- ja järvialueita kuten Suomessa. Jääkausi vei Suomesta pintamaan, joka nyt löytyy Balttiasta.</p> <p>Hieman ennen ajanlaskun alkua maanviljelijäkansa, joka toi ilmeisesti myös Suomen kielen mukanaan, saapui Virosta Suomeen. Maanviljelyskansan maahanmuutto metsästäjäkeräilijöiden maalle ilman sotia on ihmettelemisen arvoista. Paras selitys siihen on minusta ollut se, että he toivat mukanaan myös taidon tehdä olutta ja sillä oli helppo ostaa maat tai saada oikeus asettua asumaan ja aloittaa maanviljely.&nbsp;</p> <p>Rautakauden ajan aina viikinkeihin saakka Suomesta käytiin kauppaa Balttian kautta Roomaan ja Bysantiin. Suomalaiset turkikset siirtyivät Balttialaisten kauppiaiden kautta etelään. Baltian meripihkan tunsivat jo Egyptiläiset. Vastineeksi saatiin rahoja ja ylellisyys tarvikkeita. Jos ihmettelee näitä kaupan reittejä, niin ihmeellisempi on minusta ollut pronssikausi Euroopassa, sillä pronssiin tarvitaan kuparin lisäksi tinaa ja ainoat tinakaivokset Euroopassa sijaitsevat Englannisssa. Keltit hoitivat tätä businessta. Suomessa niin kuin Virossakin, jotka molemmat ovat aika kaukana näistä kaivoksista, pronssikausi jäi väliin. Täällä siirryttiin käytännössä kivikaudesta suoraan rautakauteen.</p> <p>Viikingit, joista historiaan on jäänyt sotaisa yläluokka, perustivat Räävelin kaupungin. Ympäristö ei ollut ihan myötämielinen ja kaupungin ympäri rakennettiin puinen linnoitus. Nämä viikingit tulivat Hedebystä, nykyisen Tanskan ja Saksan rajamailta. Birkasta, nykyisen Tukholman takamailta lähteneet viikingit menivät pidemmälle ja perustivat parisataa kilometriä itään kahden joen välille Novgorodin kaupungin, jossa heitä kutsuttiin varjageiksi. Kun siellä vedettiin veneet harjun yli, päästiin seuraavalle joelle ja sitä pitkin Kiovan kautta Mustalle merelle. Kaupankäynti sai ihan uutta puhtia. Viikingit veivät orjia, nahkoja ja meripihkaa Bysantiin ja saivat sieltä ylellisyystarvikkeita ja ilmeisesti myös hyvälaatuista terästä miekkoihinsa. Bysantissa viikingit tunnettiin ruseina.</p> <p>Vuoden tuhat tienoilla eurooppalaiset saivat käännytettyä Viikingit kristinuskoon ja rauhoitettua siten heidän ryöstöretkensä. Ranskaa puhuva viikinkipäällikkö eli normanni, Vilhelm Valloittaja, anasti Englannin kruunun ja perusti Englannin. Toinen tuleva suurvalta syntyi Tallinnan itäpuolelle, kun Novgorod ja Kiova liittoutuivat, jolloin syntyi Venäjä. Kristityistä tanskalaisista viikingeistä alettiin käyttää termiä taanit ja Räävelistä tuli Tallinna. Balttialaisia ei kuitenkaan vielä oltu saatu kastettua kristityiksi. Tällöin Paavi asetti bullan ja antoi Saksalaisille ristiritareille oikeuden käännyttää baltit. Nämä kehittivät raskaasti haarniskoidun ritarityypin ja sille erikoissuuren hevosen, joka pystyi kantamaan ritarin. Voitto ei kuitenkaan ollut helppo ja taisteluita jatkui pari sataa vuotta. Baltit kun eivät olleet ihan köyhää ja voimatonta porukkaa. Lopulta saksalaisista muodostui 800 vuodeksi eliitti Balttiaan.</p> <p>Kun on hyvä kauppapaikka, mutta jolla ei kuitenkaan ole riittävän voimakasta armeijaa, niin sitten valtaa pitää se, joka pystyy, mutta lypsävää lehmää eli kaupankäyntiä ei estetä. Taanit myivät 1346 Tallinnan Hansaliitolle ja saksalaiset ritarit alkoivat pitää valtaa. Tallinnan sai kiviset muurinsa. Vuonna 1550 Kustaa Vaasa perusti Helsingin Tallinnan kilpailijaksi, mikä osoitti, että Ruotsin kuningas ei tajunnut kaupankäynnistä mitään. Ei Helsingillä ollut mitään mahdollisuuksia kilpailla Tallinnan kanssa. Ruotsalaiset valloittivatkin Viron 1561. Maailman poliittinen tilanne oli kuitenkin jo muuttunut. Ristiretket arabeja vastaan olivat katkaisseet silkkitien ja mausteiden tuonnin idästä. Uusi reitti löydettiin Afrikan ympäri ja kaupan keskipiste siirtyi Länsi-Eurooppaan.</p> <p>Nyt tarvittiin uusia artikkeleita kaupankäyntiä varten. Läntinen Eurooppa rakensi laivoja valtavaa vauhtia maailman valloitusta varten ja hakkasi pian omat tammimetsänsä. Myytäväksi tammea riitti Balttiasta. Englannin laivasto oli riippuvainen tästä samoin kuin Suomessa tuotetusta ja Ruotsin kautta myydystä tervasta. Ruotsi hallitsi Itämertä ja kauppaa käytiin sen ehdoilla.</p> <p>Kaupunki on paikka, jossa kauppiaat asuvat ja heillä on erikoisoikeus käydä ulkomaan kauppaa. Tämän oikeuden takaa valtio, jotta se voi verottaa kaupunkeja. Maalaisilla kaupungissa käynti oli suunnilleen sama kuin nykyään kansalaisille isossa ostoskeskuksessa vierailu. Virossa talonpojat joutuivat saksalaisvallan aikana maaorjan asemaan, mutta paetessaan kaupunkiin, heistä tuli vapaita. Tallinna on ollut aina suhteessa ympäristöönsä merkittävämpi kuin yksikään kaupunki Suomessa. Tallinnasta ja Virosta voisi melkein puhua kaupunkivaltiona. Tallinnan kiltatalosta kehittyi 1600-luvulla jo jonkinlainen pörssitalo, jossa käytiin kauppaa erilaisilla arvopapereilla ja järjestettiin huutokauppoja. Pörssin lisäksi se toimi myös kaupallisena messukeskuksena.</p> <p>Vuonna 1700 alkaneessa suuressa pohjansodassa Venäjä ensimmäisen kerran miehitti myös Suomen. Suomi koki isovihan aikana valtavasti terroria ja suomalaisia vietiin venäjälle orjiksi. Vuoden 1721 rauhassa Suomi palautettiin Ruotsin valtaan, mutta Viro jäi Venäjän alle. Viroon perustettiin Tallinnan kuvernementti. Napoleonin myytyä Suomen Venäjälle vuonna 1809, Suomi sai pitää ruotsinvallan aikaiset lainsa. Virossa sen sijaan sovellettiin Venäjän lakeja. Kauppa kuitenkin jatkui. Nationalismi alkoi herätä molemmissa maissa 1800-luvun lopulla.</p> <p>Venäjän vallankumous nosti valtaa idealistit, jotka eivät ymmärtäneet busineksestä mitään. Tsaarin vallan aikanakaan Venäjällä ei saatu voimaan esimerkiksi osakeyhtiölakia. Osakeyhtiö osoittautui länsimaissa todella tärkeäksi hallinnolliseksi keksinnöksi talouden edistämisessä. Tämä voi hieman aukaista ymmärrästä myös venäjän nykyiseenkin liiketoiminta- ja yritysilmapiiriin.</p> <p>Balttian itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen käynnisti nopean vaurastumisen kaikissa kolmessa Balttian maassa. Toinen maailman sota oli tälle alueelle erityisen tuhoisa. Hitler ja Stalin sopivat vuonna 1939 keskenään, että Neuvostoliitto miehittää Baltian ja Suomen ja Saksa saa Puolan. Neuvostoliiton ensimmäinen miehitys Baltiassa jo käynnisti terrorin, oikeistolaisia alettiin lahdata tai kuljettaa Siperiaan. Molotov-Ribbentrop-sopimukseen sisältyi pykälä, että Baltian saksalaiset siirretään Saksaan ja Neuvostoliitto maksoi korvauksen heidän Baltiaan jääneestä omaisuudesta. Hitler ajatteli, että hän myöhemmin valloittaa alueen ja saksalaiset palaavat. Vuonna 1942 Saksa hyökkäsikin ja aloitti Balttiassa terrorin, jonka uhreja olivat juutalaiset ja kommunustit. Vuonna 1944 Venäjä miehitti uudelleen Balttian ja taas aloitettiin terrori. Saksalaiset eivät palanneet Balttiaan. Suomen talvisodassa saavuttama torjuntavoitto Neuvostoliitosta on tämän historian valossa todella merkittävä.</p> <p>Neuvostoliiton voidaan katsoneen sortuneen busineksen tajun puutteeseen 1989. Tuotannon organisoiminen ihmisten yritteliäisyyden kautta on vain niin paljon tehokkaampi keino kuin keskusjohtoisuus. Kymmenkunta vuotta Venäjä oli sekasortoinen ja tavoitteli länsimäistä yhteiskunta mallia. Putinin tultua valtaan siellä on herännyt tai oikeammin herätetty nationalismi kuliksiksi, koska siellä business hoidetaan nyt hyväveli-periaatteella, jota voi verrata feodalismiin. Oppositio pidetään kovalla kädellä kurissa.</p> <p>Tallinkin uusi laiva oli hieno. Asiakasta on ymmärretty, kun esimerkiksi istumapaikkaa kaksi tuntia kestävään Suomenlahden ylitykseen ei tarvinnut täydessä laivassa etsiä, vaikka välillä kävi kävelemässä. Helsingin ja Tallinnan välillä matkustaa enemmän ihmisiä vuodessa kuin Suomessa on asukkaita ja Suomihan on pussinperä. Täältä ei pääse kuin arktikseen tai Venäjälle, jonne tarvitaan viisumi. Mutta tärkeintä on, että kauppa käy, ainakin olutkauppa ja uskon Virosta tulevan taas Suomea rikkaampi ja Tallinnasta alkaa tihkua ideoita pohjoiseen. Joten onnea vaan satavuotista itsenäisyyttään juhlivalle Virolle.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävin Tallinnan matkallani Kiltatalon museossa ja näyttelyssä, joka oli aika isänmaallis-paatoksellinen, mutta jossa esitettiin kunnioituksen täyteinen ihmettely siitä, että Eestin kansa, noin 1,5 miljonaa ihmistä, on säilynyt tuhansia vuosia Viron maalla. Viro on kehittynyt valtavasti viimeisen parikymmenen vuoden aikana, kun olen siellä lähes vuosittain käynyt. Silti maa on vielä huomattavasti Suomea köyhempi.

Olisi kuitenkin syytä muistaa, että viimeiset parituhatta vuotta Viro on ollut varakkaampi kuin Suomi ja sieltä on sivistystä tihkunut Suomeen. Ajattelin siksi esittää pienen lyhelmän näkemyksestäni Suomen ja Viron historiaan. Syy Balttian vaurauteen on sen maaperä, joka on maanviljelysmaaksi kalkkipitoisena hyvin hedelmällistä eikä siellä ole suuria avokallio- ja järvialueita kuten Suomessa. Jääkausi vei Suomesta pintamaan, joka nyt löytyy Balttiasta.

Hieman ennen ajanlaskun alkua maanviljelijäkansa, joka toi ilmeisesti myös Suomen kielen mukanaan, saapui Virosta Suomeen. Maanviljelyskansan maahanmuutto metsästäjäkeräilijöiden maalle ilman sotia on ihmettelemisen arvoista. Paras selitys siihen on minusta ollut se, että he toivat mukanaan myös taidon tehdä olutta ja sillä oli helppo ostaa maat tai saada oikeus asettua asumaan ja aloittaa maanviljely. 

Rautakauden ajan aina viikinkeihin saakka Suomesta käytiin kauppaa Balttian kautta Roomaan ja Bysantiin. Suomalaiset turkikset siirtyivät Balttialaisten kauppiaiden kautta etelään. Baltian meripihkan tunsivat jo Egyptiläiset. Vastineeksi saatiin rahoja ja ylellisyys tarvikkeita. Jos ihmettelee näitä kaupan reittejä, niin ihmeellisempi on minusta ollut pronssikausi Euroopassa, sillä pronssiin tarvitaan kuparin lisäksi tinaa ja ainoat tinakaivokset Euroopassa sijaitsevat Englannisssa. Keltit hoitivat tätä businessta. Suomessa niin kuin Virossakin, jotka molemmat ovat aika kaukana näistä kaivoksista, pronssikausi jäi väliin. Täällä siirryttiin käytännössä kivikaudesta suoraan rautakauteen.

Viikingit, joista historiaan on jäänyt sotaisa yläluokka, perustivat Räävelin kaupungin. Ympäristö ei ollut ihan myötämielinen ja kaupungin ympäri rakennettiin puinen linnoitus. Nämä viikingit tulivat Hedebystä, nykyisen Tanskan ja Saksan rajamailta. Birkasta, nykyisen Tukholman takamailta lähteneet viikingit menivät pidemmälle ja perustivat parisataa kilometriä itään kahden joen välille Novgorodin kaupungin, jossa heitä kutsuttiin varjageiksi. Kun siellä vedettiin veneet harjun yli, päästiin seuraavalle joelle ja sitä pitkin Kiovan kautta Mustalle merelle. Kaupankäynti sai ihan uutta puhtia. Viikingit veivät orjia, nahkoja ja meripihkaa Bysantiin ja saivat sieltä ylellisyystarvikkeita ja ilmeisesti myös hyvälaatuista terästä miekkoihinsa. Bysantissa viikingit tunnettiin ruseina.

Vuoden tuhat tienoilla eurooppalaiset saivat käännytettyä Viikingit kristinuskoon ja rauhoitettua siten heidän ryöstöretkensä. Ranskaa puhuva viikinkipäällikkö eli normanni, Vilhelm Valloittaja, anasti Englannin kruunun ja perusti Englannin. Toinen tuleva suurvalta syntyi Tallinnan itäpuolelle, kun Novgorod ja Kiova liittoutuivat, jolloin syntyi Venäjä. Kristityistä tanskalaisista viikingeistä alettiin käyttää termiä taanit ja Räävelistä tuli Tallinna. Balttialaisia ei kuitenkaan vielä oltu saatu kastettua kristityiksi. Tällöin Paavi asetti bullan ja antoi Saksalaisille ristiritareille oikeuden käännyttää baltit. Nämä kehittivät raskaasti haarniskoidun ritarityypin ja sille erikoissuuren hevosen, joka pystyi kantamaan ritarin. Voitto ei kuitenkaan ollut helppo ja taisteluita jatkui pari sataa vuotta. Baltit kun eivät olleet ihan köyhää ja voimatonta porukkaa. Lopulta saksalaisista muodostui 800 vuodeksi eliitti Balttiaan.

Kun on hyvä kauppapaikka, mutta jolla ei kuitenkaan ole riittävän voimakasta armeijaa, niin sitten valtaa pitää se, joka pystyy, mutta lypsävää lehmää eli kaupankäyntiä ei estetä. Taanit myivät 1346 Tallinnan Hansaliitolle ja saksalaiset ritarit alkoivat pitää valtaa. Tallinnan sai kiviset muurinsa. Vuonna 1550 Kustaa Vaasa perusti Helsingin Tallinnan kilpailijaksi, mikä osoitti, että Ruotsin kuningas ei tajunnut kaupankäynnistä mitään. Ei Helsingillä ollut mitään mahdollisuuksia kilpailla Tallinnan kanssa. Ruotsalaiset valloittivatkin Viron 1561. Maailman poliittinen tilanne oli kuitenkin jo muuttunut. Ristiretket arabeja vastaan olivat katkaisseet silkkitien ja mausteiden tuonnin idästä. Uusi reitti löydettiin Afrikan ympäri ja kaupan keskipiste siirtyi Länsi-Eurooppaan.

Nyt tarvittiin uusia artikkeleita kaupankäyntiä varten. Läntinen Eurooppa rakensi laivoja valtavaa vauhtia maailman valloitusta varten ja hakkasi pian omat tammimetsänsä. Myytäväksi tammea riitti Balttiasta. Englannin laivasto oli riippuvainen tästä samoin kuin Suomessa tuotetusta ja Ruotsin kautta myydystä tervasta. Ruotsi hallitsi Itämertä ja kauppaa käytiin sen ehdoilla.

Kaupunki on paikka, jossa kauppiaat asuvat ja heillä on erikoisoikeus käydä ulkomaan kauppaa. Tämän oikeuden takaa valtio, jotta se voi verottaa kaupunkeja. Maalaisilla kaupungissa käynti oli suunnilleen sama kuin nykyään kansalaisille isossa ostoskeskuksessa vierailu. Virossa talonpojat joutuivat saksalaisvallan aikana maaorjan asemaan, mutta paetessaan kaupunkiin, heistä tuli vapaita. Tallinna on ollut aina suhteessa ympäristöönsä merkittävämpi kuin yksikään kaupunki Suomessa. Tallinnasta ja Virosta voisi melkein puhua kaupunkivaltiona. Tallinnan kiltatalosta kehittyi 1600-luvulla jo jonkinlainen pörssitalo, jossa käytiin kauppaa erilaisilla arvopapereilla ja järjestettiin huutokauppoja. Pörssin lisäksi se toimi myös kaupallisena messukeskuksena.

Vuonna 1700 alkaneessa suuressa pohjansodassa Venäjä ensimmäisen kerran miehitti myös Suomen. Suomi koki isovihan aikana valtavasti terroria ja suomalaisia vietiin venäjälle orjiksi. Vuoden 1721 rauhassa Suomi palautettiin Ruotsin valtaan, mutta Viro jäi Venäjän alle. Viroon perustettiin Tallinnan kuvernementti. Napoleonin myytyä Suomen Venäjälle vuonna 1809, Suomi sai pitää ruotsinvallan aikaiset lainsa. Virossa sen sijaan sovellettiin Venäjän lakeja. Kauppa kuitenkin jatkui. Nationalismi alkoi herätä molemmissa maissa 1800-luvun lopulla.

Venäjän vallankumous nosti valtaa idealistit, jotka eivät ymmärtäneet busineksestä mitään. Tsaarin vallan aikanakaan Venäjällä ei saatu voimaan esimerkiksi osakeyhtiölakia. Osakeyhtiö osoittautui länsimaissa todella tärkeäksi hallinnolliseksi keksinnöksi talouden edistämisessä. Tämä voi hieman aukaista ymmärrästä myös venäjän nykyiseenkin liiketoiminta- ja yritysilmapiiriin.

Balttian itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen käynnisti nopean vaurastumisen kaikissa kolmessa Balttian maassa. Toinen maailman sota oli tälle alueelle erityisen tuhoisa. Hitler ja Stalin sopivat vuonna 1939 keskenään, että Neuvostoliitto miehittää Baltian ja Suomen ja Saksa saa Puolan. Neuvostoliiton ensimmäinen miehitys Baltiassa jo käynnisti terrorin, oikeistolaisia alettiin lahdata tai kuljettaa Siperiaan. Molotov-Ribbentrop-sopimukseen sisältyi pykälä, että Baltian saksalaiset siirretään Saksaan ja Neuvostoliitto maksoi korvauksen heidän Baltiaan jääneestä omaisuudesta. Hitler ajatteli, että hän myöhemmin valloittaa alueen ja saksalaiset palaavat. Vuonna 1942 Saksa hyökkäsikin ja aloitti Balttiassa terrorin, jonka uhreja olivat juutalaiset ja kommunustit. Vuonna 1944 Venäjä miehitti uudelleen Balttian ja taas aloitettiin terrori. Saksalaiset eivät palanneet Balttiaan. Suomen talvisodassa saavuttama torjuntavoitto Neuvostoliitosta on tämän historian valossa todella merkittävä.

Neuvostoliiton voidaan katsoneen sortuneen busineksen tajun puutteeseen 1989. Tuotannon organisoiminen ihmisten yritteliäisyyden kautta on vain niin paljon tehokkaampi keino kuin keskusjohtoisuus. Kymmenkunta vuotta Venäjä oli sekasortoinen ja tavoitteli länsimäistä yhteiskunta mallia. Putinin tultua valtaan siellä on herännyt tai oikeammin herätetty nationalismi kuliksiksi, koska siellä business hoidetaan nyt hyväveli-periaatteella, jota voi verrata feodalismiin. Oppositio pidetään kovalla kädellä kurissa.

Tallinkin uusi laiva oli hieno. Asiakasta on ymmärretty, kun esimerkiksi istumapaikkaa kaksi tuntia kestävään Suomenlahden ylitykseen ei tarvinnut täydessä laivassa etsiä, vaikka välillä kävi kävelemässä. Helsingin ja Tallinnan välillä matkustaa enemmän ihmisiä vuodessa kuin Suomessa on asukkaita ja Suomihan on pussinperä. Täältä ei pääse kuin arktikseen tai Venäjälle, jonne tarvitaan viisumi. Mutta tärkeintä on, että kauppa käy, ainakin olutkauppa ja uskon Virosta tulevan taas Suomea rikkaampi ja Tallinnasta alkaa tihkua ideoita pohjoiseen. Joten onnea vaan satavuotista itsenäisyyttään juhlivalle Virolle.

 

 


 

]]>
0 http://suojus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237538-tallinna-tuhat-vuotta-businessta#comments Historia Kauppa Tallinna Viro Sat, 27 May 2017 20:03:34 +0000 Johan Kilpi http://suojus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237538-tallinna-tuhat-vuotta-businessta
Politiikan, kaupan ja palveluiden monopolin vaikutukset http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237249-politiikan-kaupan-ja-palveluiden-monopolin-vaikutukset <p><strong>Käsittelen tässä sunnuntaisaarnassani rinnakkain poliittisia puolueita ja suuryrityksiä, jotka huijaavat äänestäjiä/kuluttajia samoilla argumenteilla ja tavoilla.</strong></p><p>Viimeiset neljäkymmentä vuotta vaaleissa äänestäjät ovat antaneet arvokkaan äänensä Kokoomukselle, Kepulle ja Demareille. He ovat huolehtineet Suomen kansasta? Todellisuudessa se ei ole mennyt niin, vaan aina pääministerin pallin saatuaan, he ovat keskittyneet vain omien ja lähipiiriensä etujen ajamiseen, unohtaen äänestäjänsä.</p><p>Tämä sama kuvio toistuu vakuutusyhtiöissä, pankeissa, elintarvikekaupassa, puhelinoperaattoreissa ja keskitetyssä palvelusektorissa, jotka ovat saavuttaneet monopoliaseman tai siihen verrattavissa olevan markkina-aseman.</p><p>Kukaan ei välitä enää äänestäjistä, ei asiakkaista. Poliittiset puolueet pyrkivät valehtelemaan mahdollisimman paljon ennen vaaleja saadakseen ääniä liikkuvilta äänestäjiltä. Valtaan päästyään puolueet ajavat omaa ja läheistensä etua sen hetken, kun ovat vallassa. Huomio se, että äänelläsi ja ostokäyttäytymisellä vahvistat niiden valtaa ja heikennät omia etujasi.</p><p>Samalla tavalla pettävät pankit, vakuutusyhtiöt, kauppaketjut, puhelinyhtiöt jne.</p><p><strong>Kun katsomme poliittisten puolueiden äänestystilastoja ja vertaamme niitä harvalukuisten ja elintärkeiden yritysten asiakasmäärien tilastoihin, niin yhteneväisyys on järkyttävän samankaltainen.</strong></p><p>Äänestäjät ja asiakkaat kyllästyvät puolueisiin ja yrityksiin ja hyppäävät toiseen. Suurimpien puolueiden ja elintärkeiden yritysten äänestäjien/asiakkaiden vaihto toiseen tapahtuu määrätyssä rytmissä. Menetän, saan - Saan, menetän.</p><p>Molemmat, puolueet ja yritykset, pelaavat äänestäjillä/asiakkailla tarkalleen samanlaista peliä, eli ei pidetä lupauksista kiinni ja äänestäjä/asiakas vaihtaa puoluetta/yritystä. Tilastojen mukaan se liike elää puolueelta toiselle ja suuryritysten välillä. Äänestäjä/asiakas saa aina kärsiä. Poliitikot/yritykset ovat huomanneet ja hiljaisuudessa hyväksyneet sen, että äänestäjä/asiakas menetetään, mutta vaihdossa saadaan toisen puolueen äänestäjä / toisen palvelutarjoajan asiakas. Tämä kierre jatkuu niin politiikassa, kuin palveluyrityksissä.</p><p>Tästä on seurannut se, että &rdquo;liikkuvat&rdquo; äänestäjät/asiakkaat pitävät puolueiden valtasuhteet ja yritysten asiakassuhteet pitemmällä tähtäimellä stabiilina, tasapainossa. Puolueet ja yritykset saavuttavat ja ovat saavuttaneet monopoliaseman. Äänestäjien ja kuluttajien tappioksi.</p><p>Kun katsotte poliittisten puolueiden kannatuksia viimeisiltä vuosikymmeniltä, niin huomaatte, että kolme suurinta, joita me tyhmät äänestäjät olemme ajattelematta omaa etuamme, kannattaneet ja antaneet äänillämme kolmen puolueen johdolle koko Suomen valtion hoidon. Lopputuloksena on se Suomi, jossa nyt elämme. Se Suomi pitää sisällään yli miljoona kansalaista, jotka on työttömyyden, ylivelkaisuuden, köyhyyden, työkyvyttömyyden, vanhuuden jne. vuoksi syrjäytetty yhteenkuuluvuuden rajan toiselle puolelle, jossa kärsimys jatkuu kuolemaan saakka. Tätä Suomen yhteiskunnan tiedostamatonta alasajoa on tehty erittäin voimakkaasti Esko Ahon hallituskauden alusta vuodesta1991 lähtien.</p><p>Mitään, ei yhtä liikahdusta tehdä sen eteen, että yli 20%:a kantasuomalaisista on yhteiskunnan ulkopuolella. Lyhyellä tähtäimellä niiden kulut on hoidettavissa korotetuilla veroilla, mutta sen veroja maksavan osan mitta alkaa tulle täyteen ja on jo osittain todettavissa maastamuuton lisääntymisenä. Poliitikot eivät siitä välitä, sillä heidän oma elintasonsa on turvattu kuolemaan saakka erilaisilla kohtuuttomilla etuuksien järjestelyillä. On aina olemassa palli jolle tipahtaa, kun on omassa poliittisessa toimessaan suostunut näkemään kollegoiden edun etusijalla kansan edusta.</p><p>Kun sinä menet valittamaan yritykseen laskusta, asiakaspalvelusta, tuotteen laadusta jne. Pankkiin, vakuutusyhtiöön tai vaikkapa yhteen kahdesta elintarvikeliikkeestä, joilla on suurin markkinaosuus Suomessa, niin saat epämiellyttävän vastauksen valitukseen ja ylimalkaisen palvelun. Se ei tarkoita sitä, että henkilökunta olisi epämiellyttävää, vaan heidät on ohjeistettu olemaan välittämättä asiakkaista, koska samoin toimitaan siinä toisessa. Se on sanaton sopimus, ns. kartelli kahden kesken. Vuoron perään menetetään asiakas toiselle ja toisella tapahtuu samoin. Me menetämme yhden asiakkaan huonon palvelun/hinnan perustella, me saamme toisen kaupparyhmän asiakkaan, joka on kokenut samoin ja se toinen kauppa saa meidän asiakkaan, jota me samoin kohtelimme. Eli välinpitämättömyys asiakkaasta ja valitukset somessa vievät ja tuovat asiakkaita samassa suhteessa, joten todellista asiakashävikkiä ei synny. Minä, vaikka en ole asunut Suomessa kahteenkymmeneen vuoteen, niin olen todennut saavani samanlaista välinpitämätöntä palvelua suomalaiselta lentoyhtiöltä, jota välillä käytän vaihtaessa maasta toiseen Suomen kautta, kun olen kokenut eri lentoyhtiöiden paremman palvelun ja asiakaspavelun ystävällisyyden &nbsp;asiakkaan etujen tärkeyden kansainvälisessa kilpailussa. Tämä kaikki suomalainen palveluttamuus pelaa ulkomaalaisten sijoittajien pussiin ja kotimaisten kuluttajien vahingoksi.&nbsp;</p><p>Politiikassa toimii tarkalleen sama ajattelu, ja on toiminut viimeisen neljänkymmen vuoden ajan. Häviät välillä ja voitat välillä, vuoron perään. Silloin, kun voitat ajat poliittisia päätöksiä omaan pussiin, silloin kun häviät keräät seuraaviin vaaleihin äänestäjiä omaan laarin huiputettavaksi. Poliittinen oravanpyörä on näillä eväillä ikuinen, joten yksissä vaaleissa häviö on seuraavissa vaaleissa voitto. Äänestäjät ovat tässä pelissä maksumiehiä. Veroja verojen päälle, &nbsp;mutta se ei todellakaan ole oikein ja siitä ei saa olla ylpeä, että maksaa kohtuuttomia veroja, kun niitä verotuloja käytetään asiantuntemattomasti ja ilman minkäänlaista valvontaa. Viron entinen oikeuskansleri Allar Jõks toteisi menneellä viikolla &rdquo;Riigikassa täitmine läbimõtlemata maksudega justkui kiilaenu võtmine&rdquo; eli (Valtion kassan täyttäminen perusteettomilla veroilla on kuin pikavipin ottaminen)</p><p><strong>Jo vähäinekin politiikan seuraaminen on osoittanut viimeisinä vuosikymmeninä sen, että vaaleilla valitut keskittyvät vain poliittiseen peliin ja työt, eli yhteiskunnan hoitaminen ja edistyksen eteenpäin vieminen jää taka-alalle.</strong></p><p>Joskus käy niin, että populismi, eli toisin sanoen, kolmen todellista valtaa Suomessa käyttävän puolueen erottava puolue kammetaan ulos yhteisvoimin ja median avustuksella. Se toimii yksinkertaisesti niin, että vallassa olevat ns. kansan luottopoliitikot, jotka saavat media-aikaa ja palstatilaa, alkavat herjaamaan, popualisoimaan, vähättelemään, tyrmäämään jne. uutta ajattelua valtionhoidossa. Media näkee ja kokee vain kolmen puolueen näkemykset ja arvot oikeina, se näkemys ei perustu todelliseen ajatteluun ja pohtimiseen valtion hoidosta vaan näkemyksen tottumukseen. Ps. En tarkoita tässä mitään puoluetta, vaan toivoisin medialta itsekritiikkiä uutisoinnissa, jolla ei johdettaisi äänestäjiä johonkin vanhaan laariin, jossa ne siemenet ovat olleet pimeydessä &nbsp;ja itämättä jo vuosikymmenet.</p><p><strong>Lukija, Sinä tiedät erittäin hyvin sen, että toisen mielipide toisesta henkilöstä vaikuttaa Sinun omaan mielipiteeseesi toisesta henkilöstä, joko hyväksyen tai tuomiten. Juuri niin ja tietoisesti toimivat poliittiset puolueet &ndash; kotimaisen propagandan turvin.</strong></p><p>Suurin osa teistä vaaleissa äänestäjistä on perinyt äänestyskäyttäytymisensä. Äänestetään sitä puoluetta, jota useimmiten isä on äänestänyt. Ei ymmärretä, että se on vastoin omaa taloudellista tai muuta elämän hyvinvoinnin etua juuri nyt, joka on aivan toinen, kuin isällä oli. Äänestetään sitä henkilöä presidentiksi, joka on huomioinut lapsen, nuoren tai vanhuksen, mutta on aiemmin ja nykyisessä asemassaan kaltoin kohdellut samoihin ryhmiin kuuluvia kansalaisia ja merkityksellisempiä ryhmiä, joiden ansiosta Sinulla on leipää pöydässä ja katto päänpäällä.</p><p>Olemme tottuneet juoksemaan bonuksien perässä, huomaamatta sitä, että maksamme ruastamme melkein maailman korkeinta hintaa. Ostamme satasella tuotteita, että saamme kympin bonusta takaisin tilille, kun voisimme maksaa samoista tuotteista kuusikymppiä saamatta bonuksia. &nbsp;Maksamme mieluummin neljäkymppiä enemmän, että saamme kympin takaisin - järjetöntä. Mutta kun ne bonuukset tilille ovat niin tärkeitä? Haloo kuluttajat, teitä on miljoonia, jotka ovat koukussa boonuksiin samoin kuin narkkarit ja alkohlistit omiin nautintoihinsa, joihin bonuksia vertaan.</p><p><strong>Mitä jos palautettaisiin äänestäjien/kuluttajien itsenäinen ajattelu ja päättäjät ohittaisivat muutamaksi vuodeksi omien ja läheistensä etujen ajamisen? Positiiviset muutokset suomalaisten hyvinvoinnissa voisivat olla merkittävät.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Käsittelen tässä sunnuntaisaarnassani rinnakkain poliittisia puolueita ja suuryrityksiä, jotka huijaavat äänestäjiä/kuluttajia samoilla argumenteilla ja tavoilla.

Viimeiset neljäkymmentä vuotta vaaleissa äänestäjät ovat antaneet arvokkaan äänensä Kokoomukselle, Kepulle ja Demareille. He ovat huolehtineet Suomen kansasta? Todellisuudessa se ei ole mennyt niin, vaan aina pääministerin pallin saatuaan, he ovat keskittyneet vain omien ja lähipiiriensä etujen ajamiseen, unohtaen äänestäjänsä.

Tämä sama kuvio toistuu vakuutusyhtiöissä, pankeissa, elintarvikekaupassa, puhelinoperaattoreissa ja keskitetyssä palvelusektorissa, jotka ovat saavuttaneet monopoliaseman tai siihen verrattavissa olevan markkina-aseman.

Kukaan ei välitä enää äänestäjistä, ei asiakkaista. Poliittiset puolueet pyrkivät valehtelemaan mahdollisimman paljon ennen vaaleja saadakseen ääniä liikkuvilta äänestäjiltä. Valtaan päästyään puolueet ajavat omaa ja läheistensä etua sen hetken, kun ovat vallassa. Huomio se, että äänelläsi ja ostokäyttäytymisellä vahvistat niiden valtaa ja heikennät omia etujasi.

Samalla tavalla pettävät pankit, vakuutusyhtiöt, kauppaketjut, puhelinyhtiöt jne.

Kun katsomme poliittisten puolueiden äänestystilastoja ja vertaamme niitä harvalukuisten ja elintärkeiden yritysten asiakasmäärien tilastoihin, niin yhteneväisyys on järkyttävän samankaltainen.

Äänestäjät ja asiakkaat kyllästyvät puolueisiin ja yrityksiin ja hyppäävät toiseen. Suurimpien puolueiden ja elintärkeiden yritysten äänestäjien/asiakkaiden vaihto toiseen tapahtuu määrätyssä rytmissä. Menetän, saan - Saan, menetän.

Molemmat, puolueet ja yritykset, pelaavat äänestäjillä/asiakkailla tarkalleen samanlaista peliä, eli ei pidetä lupauksista kiinni ja äänestäjä/asiakas vaihtaa puoluetta/yritystä. Tilastojen mukaan se liike elää puolueelta toiselle ja suuryritysten välillä. Äänestäjä/asiakas saa aina kärsiä. Poliitikot/yritykset ovat huomanneet ja hiljaisuudessa hyväksyneet sen, että äänestäjä/asiakas menetetään, mutta vaihdossa saadaan toisen puolueen äänestäjä / toisen palvelutarjoajan asiakas. Tämä kierre jatkuu niin politiikassa, kuin palveluyrityksissä.

Tästä on seurannut se, että ”liikkuvat” äänestäjät/asiakkaat pitävät puolueiden valtasuhteet ja yritysten asiakassuhteet pitemmällä tähtäimellä stabiilina, tasapainossa. Puolueet ja yritykset saavuttavat ja ovat saavuttaneet monopoliaseman. Äänestäjien ja kuluttajien tappioksi.

Kun katsotte poliittisten puolueiden kannatuksia viimeisiltä vuosikymmeniltä, niin huomaatte, että kolme suurinta, joita me tyhmät äänestäjät olemme ajattelematta omaa etuamme, kannattaneet ja antaneet äänillämme kolmen puolueen johdolle koko Suomen valtion hoidon. Lopputuloksena on se Suomi, jossa nyt elämme. Se Suomi pitää sisällään yli miljoona kansalaista, jotka on työttömyyden, ylivelkaisuuden, köyhyyden, työkyvyttömyyden, vanhuuden jne. vuoksi syrjäytetty yhteenkuuluvuuden rajan toiselle puolelle, jossa kärsimys jatkuu kuolemaan saakka. Tätä Suomen yhteiskunnan tiedostamatonta alasajoa on tehty erittäin voimakkaasti Esko Ahon hallituskauden alusta vuodesta1991 lähtien.

Mitään, ei yhtä liikahdusta tehdä sen eteen, että yli 20%:a kantasuomalaisista on yhteiskunnan ulkopuolella. Lyhyellä tähtäimellä niiden kulut on hoidettavissa korotetuilla veroilla, mutta sen veroja maksavan osan mitta alkaa tulle täyteen ja on jo osittain todettavissa maastamuuton lisääntymisenä. Poliitikot eivät siitä välitä, sillä heidän oma elintasonsa on turvattu kuolemaan saakka erilaisilla kohtuuttomilla etuuksien järjestelyillä. On aina olemassa palli jolle tipahtaa, kun on omassa poliittisessa toimessaan suostunut näkemään kollegoiden edun etusijalla kansan edusta.

Kun sinä menet valittamaan yritykseen laskusta, asiakaspalvelusta, tuotteen laadusta jne. Pankkiin, vakuutusyhtiöön tai vaikkapa yhteen kahdesta elintarvikeliikkeestä, joilla on suurin markkinaosuus Suomessa, niin saat epämiellyttävän vastauksen valitukseen ja ylimalkaisen palvelun. Se ei tarkoita sitä, että henkilökunta olisi epämiellyttävää, vaan heidät on ohjeistettu olemaan välittämättä asiakkaista, koska samoin toimitaan siinä toisessa. Se on sanaton sopimus, ns. kartelli kahden kesken. Vuoron perään menetetään asiakas toiselle ja toisella tapahtuu samoin. Me menetämme yhden asiakkaan huonon palvelun/hinnan perustella, me saamme toisen kaupparyhmän asiakkaan, joka on kokenut samoin ja se toinen kauppa saa meidän asiakkaan, jota me samoin kohtelimme. Eli välinpitämättömyys asiakkaasta ja valitukset somessa vievät ja tuovat asiakkaita samassa suhteessa, joten todellista asiakashävikkiä ei synny. Minä, vaikka en ole asunut Suomessa kahteenkymmeneen vuoteen, niin olen todennut saavani samanlaista välinpitämätöntä palvelua suomalaiselta lentoyhtiöltä, jota välillä käytän vaihtaessa maasta toiseen Suomen kautta, kun olen kokenut eri lentoyhtiöiden paremman palvelun ja asiakaspavelun ystävällisyyden  asiakkaan etujen tärkeyden kansainvälisessa kilpailussa. Tämä kaikki suomalainen palveluttamuus pelaa ulkomaalaisten sijoittajien pussiin ja kotimaisten kuluttajien vahingoksi. 

Politiikassa toimii tarkalleen sama ajattelu, ja on toiminut viimeisen neljänkymmen vuoden ajan. Häviät välillä ja voitat välillä, vuoron perään. Silloin, kun voitat ajat poliittisia päätöksiä omaan pussiin, silloin kun häviät keräät seuraaviin vaaleihin äänestäjiä omaan laarin huiputettavaksi. Poliittinen oravanpyörä on näillä eväillä ikuinen, joten yksissä vaaleissa häviö on seuraavissa vaaleissa voitto. Äänestäjät ovat tässä pelissä maksumiehiä. Veroja verojen päälle,  mutta se ei todellakaan ole oikein ja siitä ei saa olla ylpeä, että maksaa kohtuuttomia veroja, kun niitä verotuloja käytetään asiantuntemattomasti ja ilman minkäänlaista valvontaa. Viron entinen oikeuskansleri Allar Jõks toteisi menneellä viikolla ”Riigikassa täitmine läbimõtlemata maksudega justkui kiilaenu võtmine” eli (Valtion kassan täyttäminen perusteettomilla veroilla on kuin pikavipin ottaminen)

Jo vähäinekin politiikan seuraaminen on osoittanut viimeisinä vuosikymmeninä sen, että vaaleilla valitut keskittyvät vain poliittiseen peliin ja työt, eli yhteiskunnan hoitaminen ja edistyksen eteenpäin vieminen jää taka-alalle.

Joskus käy niin, että populismi, eli toisin sanoen, kolmen todellista valtaa Suomessa käyttävän puolueen erottava puolue kammetaan ulos yhteisvoimin ja median avustuksella. Se toimii yksinkertaisesti niin, että vallassa olevat ns. kansan luottopoliitikot, jotka saavat media-aikaa ja palstatilaa, alkavat herjaamaan, popualisoimaan, vähättelemään, tyrmäämään jne. uutta ajattelua valtionhoidossa. Media näkee ja kokee vain kolmen puolueen näkemykset ja arvot oikeina, se näkemys ei perustu todelliseen ajatteluun ja pohtimiseen valtion hoidosta vaan näkemyksen tottumukseen. Ps. En tarkoita tässä mitään puoluetta, vaan toivoisin medialta itsekritiikkiä uutisoinnissa, jolla ei johdettaisi äänestäjiä johonkin vanhaan laariin, jossa ne siemenet ovat olleet pimeydessä  ja itämättä jo vuosikymmenet.

Lukija, Sinä tiedät erittäin hyvin sen, että toisen mielipide toisesta henkilöstä vaikuttaa Sinun omaan mielipiteeseesi toisesta henkilöstä, joko hyväksyen tai tuomiten. Juuri niin ja tietoisesti toimivat poliittiset puolueet – kotimaisen propagandan turvin.

Suurin osa teistä vaaleissa äänestäjistä on perinyt äänestyskäyttäytymisensä. Äänestetään sitä puoluetta, jota useimmiten isä on äänestänyt. Ei ymmärretä, että se on vastoin omaa taloudellista tai muuta elämän hyvinvoinnin etua juuri nyt, joka on aivan toinen, kuin isällä oli. Äänestetään sitä henkilöä presidentiksi, joka on huomioinut lapsen, nuoren tai vanhuksen, mutta on aiemmin ja nykyisessä asemassaan kaltoin kohdellut samoihin ryhmiin kuuluvia kansalaisia ja merkityksellisempiä ryhmiä, joiden ansiosta Sinulla on leipää pöydässä ja katto päänpäällä.

Olemme tottuneet juoksemaan bonuksien perässä, huomaamatta sitä, että maksamme ruastamme melkein maailman korkeinta hintaa. Ostamme satasella tuotteita, että saamme kympin bonusta takaisin tilille, kun voisimme maksaa samoista tuotteista kuusikymppiä saamatta bonuksia.  Maksamme mieluummin neljäkymppiä enemmän, että saamme kympin takaisin - järjetöntä. Mutta kun ne bonuukset tilille ovat niin tärkeitä? Haloo kuluttajat, teitä on miljoonia, jotka ovat koukussa boonuksiin samoin kuin narkkarit ja alkohlistit omiin nautintoihinsa, joihin bonuksia vertaan.

Mitä jos palautettaisiin äänestäjien/kuluttajien itsenäinen ajattelu ja päättäjät ohittaisivat muutamaksi vuodeksi omien ja läheistensä etujen ajamisen? Positiiviset muutokset suomalaisten hyvinvoinnissa voisivat olla merkittävät.

]]>
0 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237249-politiikan-kaupan-ja-palveluiden-monopolin-vaikutukset#comments #politiikka Hyvinvointi Kauppa Palvelut Yritys Sun, 21 May 2017 03:50:11 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237249-politiikan-kaupan-ja-palveluiden-monopolin-vaikutukset
Edullisin ketju ruoalle on se, että ei ole ketjua. http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232674-edullisin-ketju-ruoalle-on-se-etta-ei-ole-ketjua <p>Joku kaverini linkkas äsken Ruotsalaisesta uudesta lähiruokaketjusta Facessa, mutta hukkasin sen enkä löytänyt kyseistä uutista enää mistään, joten en saanut sitä tähän liitettyä. Jäin vaan miettiin asiaa, että tämä ketju perusteli, että se voi myydä nyt edullisesti pientuottajien ruokaa ketjussaan, kun ei ole turhia välikäsiä.</p><p>Ei pelkkää luomua, vaan sieltä, mistä sen suorinta reittiä saa. Eli siis siten, kun itsekin muistan mukulana, kun me revittiin sipulia, tai porkkanaa, tai perunaa pellosta ylös ja vietiin sitä suoraan paikallisten kauppojen myyntitiskille. Sitä vaan mietin, että mihin ihmeeseen siinä tarvitaan se ketju väliin?</p><p>Ensin on perusteltu 20 vuotta isojen kauppojen laskevan hintaa kuluttajalle päin kun on isot keskitetyt ostot ja muuta älytöntä paskaa. Ja nyt toinen perustelee, että edullista, kun ei ole iso ketju ja paljoo välikäsiä...</p><p>Nythän on käynyt niin, että nuo isot ketjut on laskenut hintaa vain sinne tuottajalle päin ja hinnat kuluttajalle päin pitkässä juoksussa on vain noussut ja sillä väliin jäävällä erotuksella isot ketjut on rakentanut uusia rahasampoja ketjulleen ympäri maailmaa ja ne isot rahat on tietty suunniteltu sinne minne Suomen veroviranomainen ei pääse.</p><p>Nyt kun olemme eussa, niin tilanne on suorastaan naurettavan typerä. Puhutaan jostain eu:tuista, vaikka oikeasti kyseessä on eu:menot meidän Suomalaisten kannalta, koska olemme nettomaksajia ja maksamme ensin omista verovaroista eu-jäsenmaksua 2 euroa, että saamme yhden euron takaisin esim. maataloustukina.</p><p>Ja me siis maksamme myös niitä meidän kilpailijamaiden maataloustukia nyt omien maatilojemme lisäksi. Eli tuemme 100% Saksalaisen maatilan ylituotantosikaa, jotta saamme täällä Suomessa laput luukulle alle 10000 pään sikalasta..</p><p>On nyt vähän bulshitti meininkiä tää touhu.</p><p>Jokaisen ruokakaupan pitäisi maksaa verot voitostaan siihen kuntaan missä se fyysisesti sijaitsee.</p><p>Eli jos kauppa on vaikka Riihimäellä, niin myynnistä tulleen &nbsp;rahan pitäisi jäädä Riihimäelle ja siitä pitäisi maksaa verot Riihimäelle, eikä mennä uuden Salen rakentamiseen Viipuriin ja voittojen Caymansaarille.</p><p>Näin ei tarttis hallituksen miettiä sotemalleja ja muita leikkauksia, eikä kärsiä kaupungistumisen tuomasta asuntopulasta, eikä kärsiä siitä seuraavasta kilpailukyvyn heikentymisestä ja toisaalta kunnat pärjäisi paremmin omillaan, kun sitä kunnissa synnytettyä ja alulle pantua ja käytettyä rahaa ei vietäis sieltä kunnista sinne keskityskonttoreihin ympäri maailmaa.</p><p>Jankkaan tähän samaan saarnaan jälleen vakio itkuvirteni, jos joku nyt ylipäätään on jaksanut tänne asti lukea, eli jos tämä Kokoomuksen pakkomielteen omaisesti runnoma pakkoyksityittämis/keskittämis/globalisointi rumba jatkuu vielä kauan, nyt kun Sipiläkin on Kokoomuksen liekassa, niin tämä johtaa siihen, että on kohta vain yksi pankki, yksi kauppa, yksi maatila, yksi rakennusliike, mihin kaikki hyvinvointiin tarkoitettu raha virtaa.</p><p>Se on Kokoomuksen ja nyt myös Sipilän tavoite. Onko maailma sitten mallillaan, kun tämä on saavutettu ja asumme koko maailma yhdessä pilvenpiirtäjässä, jossa me duunarit asutaan siellä kerroksessa p-270 ja pienituloiset eläkeläiset ja muut, jotka eivät pysty laittamaan missään asiassa kampoihin asuu siellä pohjimmaisessa p-4000 kerroksessa maan alla ja siellä päällimmäisenä huipulla&nbsp;on yksityinen yritys, eli pankki, jonka alapuolella, tuo ruokakauppa ja muut liikkeet.</p><p>Ja kokoomuskerho siinä sit taistelee keskenään vallankiilto silmissä kieli pankinjohtajan perseessä, josko sais pienen bonuksen ja pääsis kerroksen ylemmäs, jos onnistuu vielä politikoinninlla säästään tuolle Kuningas pankkiirille vielä muutaman euron säätämällä lämmitystä asteen pienemmäks siellä p-4000 kerroksessa.</p><p>Mut joo, olipas hauska kirjottaa taas näitä hassuja juttuja. Vaikka jutut on mitä on, niin mulla oli tänään ihan huippu päivä. Paljon hyvää mieltä ja iloa. Toivon sitä kaikille muillekin näistä mun saarnoista huolimatta. Myös Kokoomuslaisille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joku kaverini linkkas äsken Ruotsalaisesta uudesta lähiruokaketjusta Facessa, mutta hukkasin sen enkä löytänyt kyseistä uutista enää mistään, joten en saanut sitä tähän liitettyä. Jäin vaan miettiin asiaa, että tämä ketju perusteli, että se voi myydä nyt edullisesti pientuottajien ruokaa ketjussaan, kun ei ole turhia välikäsiä.

Ei pelkkää luomua, vaan sieltä, mistä sen suorinta reittiä saa. Eli siis siten, kun itsekin muistan mukulana, kun me revittiin sipulia, tai porkkanaa, tai perunaa pellosta ylös ja vietiin sitä suoraan paikallisten kauppojen myyntitiskille. Sitä vaan mietin, että mihin ihmeeseen siinä tarvitaan se ketju väliin?

Ensin on perusteltu 20 vuotta isojen kauppojen laskevan hintaa kuluttajalle päin kun on isot keskitetyt ostot ja muuta älytöntä paskaa. Ja nyt toinen perustelee, että edullista, kun ei ole iso ketju ja paljoo välikäsiä...

Nythän on käynyt niin, että nuo isot ketjut on laskenut hintaa vain sinne tuottajalle päin ja hinnat kuluttajalle päin pitkässä juoksussa on vain noussut ja sillä väliin jäävällä erotuksella isot ketjut on rakentanut uusia rahasampoja ketjulleen ympäri maailmaa ja ne isot rahat on tietty suunniteltu sinne minne Suomen veroviranomainen ei pääse.

Nyt kun olemme eussa, niin tilanne on suorastaan naurettavan typerä. Puhutaan jostain eu:tuista, vaikka oikeasti kyseessä on eu:menot meidän Suomalaisten kannalta, koska olemme nettomaksajia ja maksamme ensin omista verovaroista eu-jäsenmaksua 2 euroa, että saamme yhden euron takaisin esim. maataloustukina.

Ja me siis maksamme myös niitä meidän kilpailijamaiden maataloustukia nyt omien maatilojemme lisäksi. Eli tuemme 100% Saksalaisen maatilan ylituotantosikaa, jotta saamme täällä Suomessa laput luukulle alle 10000 pään sikalasta..

On nyt vähän bulshitti meininkiä tää touhu.

Jokaisen ruokakaupan pitäisi maksaa verot voitostaan siihen kuntaan missä se fyysisesti sijaitsee.

Eli jos kauppa on vaikka Riihimäellä, niin myynnistä tulleen  rahan pitäisi jäädä Riihimäelle ja siitä pitäisi maksaa verot Riihimäelle, eikä mennä uuden Salen rakentamiseen Viipuriin ja voittojen Caymansaarille.

Näin ei tarttis hallituksen miettiä sotemalleja ja muita leikkauksia, eikä kärsiä kaupungistumisen tuomasta asuntopulasta, eikä kärsiä siitä seuraavasta kilpailukyvyn heikentymisestä ja toisaalta kunnat pärjäisi paremmin omillaan, kun sitä kunnissa synnytettyä ja alulle pantua ja käytettyä rahaa ei vietäis sieltä kunnista sinne keskityskonttoreihin ympäri maailmaa.

Jankkaan tähän samaan saarnaan jälleen vakio itkuvirteni, jos joku nyt ylipäätään on jaksanut tänne asti lukea, eli jos tämä Kokoomuksen pakkomielteen omaisesti runnoma pakkoyksityittämis/keskittämis/globalisointi rumba jatkuu vielä kauan, nyt kun Sipiläkin on Kokoomuksen liekassa, niin tämä johtaa siihen, että on kohta vain yksi pankki, yksi kauppa, yksi maatila, yksi rakennusliike, mihin kaikki hyvinvointiin tarkoitettu raha virtaa.

Se on Kokoomuksen ja nyt myös Sipilän tavoite. Onko maailma sitten mallillaan, kun tämä on saavutettu ja asumme koko maailma yhdessä pilvenpiirtäjässä, jossa me duunarit asutaan siellä kerroksessa p-270 ja pienituloiset eläkeläiset ja muut, jotka eivät pysty laittamaan missään asiassa kampoihin asuu siellä pohjimmaisessa p-4000 kerroksessa maan alla ja siellä päällimmäisenä huipulla on yksityinen yritys, eli pankki, jonka alapuolella, tuo ruokakauppa ja muut liikkeet.

Ja kokoomuskerho siinä sit taistelee keskenään vallankiilto silmissä kieli pankinjohtajan perseessä, josko sais pienen bonuksen ja pääsis kerroksen ylemmäs, jos onnistuu vielä politikoinninlla säästään tuolle Kuningas pankkiirille vielä muutaman euron säätämällä lämmitystä asteen pienemmäks siellä p-4000 kerroksessa.

Mut joo, olipas hauska kirjottaa taas näitä hassuja juttuja. Vaikka jutut on mitä on, niin mulla oli tänään ihan huippu päivä. Paljon hyvää mieltä ja iloa. Toivon sitä kaikille muillekin näistä mun saarnoista huolimatta. Myös Kokoomuslaisille.

]]>
0 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232674-edullisin-ketju-ruoalle-on-se-etta-ei-ole-ketjua#comments EU Kauppa Kokoomus Sat, 04 Mar 2017 19:56:21 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232674-edullisin-ketju-ruoalle-on-se-etta-ei-ole-ketjua
Tavoitteeksi oikeudenmukainen elintarvikeketju http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229715-tavoitteeksi-oikeudenmukainen-elintarvikeketju <p>Viime päivinä on käyty kiivasta keskustelua siitä, kuka lopulta maksaa kauppaketjun halpuuttamis-tempaukset. Kauppa väittää nipistävänsä alen katteistaan, mutta samanaikaisesti sisäänostajat painostavat maakunnissa vihannesviljelijöitä hinnanalennuksiin. Kauppaketjut syyttelevät toisiaan harhaanjohtavasta markkinoinnista, jossa poukkoilevat lähtöhinnat ja alennusprosentit ovat saaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastonkin varpailleen. Kuluttaja-parkakin alkaa olla päästä pyörällä ruokakaupassa riehuvasta hintasodasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Usealla suomalaiselle tuottajahintojen karu totuus taisi valjeta vasta siinä vaiheessa, kun viljelijät möivät tempauksessaan ruokaa toreilla tuottajahinnalla. Ällistyksen lisäksi moni ymmärsi, miten heikossa asemassa pienet maatalousyrittäjät ovat arvonmuodostusketjussa. Kampanja oli hyvä osoitus siitä, että kuluttajien on saatava nykyistä paremmin tietoa siitä, mistä elintarvikkeiden hinta koostuu. Läpinäkyvyyttä tarvitaan alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan osuuden ilmoittamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuottajahinnat ovat viime vuosina laskeneet toki muistakin syistä mm. EU:n maitokiintiöiden purun ja maailmanmarkkinoiden kehityksen takia. Silti ei voi vähätellä, etteikö esimerkiksi kaupan omien tuotemerkkien ns. private label &ndash; tuotteiden yleistyminen ole osaltaan johtanut hankintahintojen laskuun. Suuret toimijat pystyvät polkemaan tuottajahintoja alas isojen hankintaerien avulla. Tämä johtaa paitsi tuottajahintojen laskuun myös kuluttajille tarjottavien tuotemerkkien vähentymiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen päivittäistavarakauppaa dominoi kaksi suurta toimijaa, joten kehitys johtaa väkisin epäterveeseen kilpailutilanteeseen. Jos tuotanto myytäisiin useammalle toimijalle, pysyisivät tuottajahinnat paremmin kannattavalla tasolla. Kuluttajalle kaupan omat merkit markkinoidaan edullisemmalla hinnalla, kuitenkin laadun ja valinnanvaran kustannuksella. Elintarvikealan terveen kilpailun sekä kuluttajasuojan vuoksi on varmistettava, että tiedot tuotteiden alkutuottajasta ja valmistajasta tulevat selkeästi esille. Tärkeässä asemassa tuottajahintojen kehityksessä ovat tuottajaosuuskunnat, joiden asemaa tulisi kehittää ja vahvistaa sekä myös lisätä suoramyyntimahdollisuuksia esimerkiksi verkkokaupan kautta.</p><p>&nbsp;</p><p>On koko elintarvikeketjun etu, että kaikille sen toimijoille turvataan oikeudenmukainen osuus lopputuotteen arvosta. Suomalaisten kuluttajien ostopotentiaalin lisäksi alan vientimahdollisuudet ovat erinomaiset. Tuotekehitykseen ja tuotemerkkien markkinointiin tarvitaan panostuksia. Myös suomalaisten osaamista myynnin ja markkinoinnin saralla pitää parantaa yhteistyössä yritysten ja oppilaitosten välillä. Suomalainen ruokateollisuus pitää samalla saada näyttävästi esiin valtion vienninedistämistoimissa. Olisiko MTK:lla tässä mahdollisuus tyrkkiä myös pienempiä tuottajia vienninedistämisen alkuun tuella ja neuvonnalla? Lisääntynyt vienti lisää ruoan kysyntää ja nostaa tuottajahintoja, joten voi sitä edunvalvontaa tehdä myös tuota kautta.</p><p>&nbsp;</p><p>Taloudellisten mahdollisuuksien lisäksi elintarviketuotannossa on kyse aina maamme huoltovarmuudesta. Ilmastonmuutos, talouskriisit ja aseelliset konfliktit voivat hyvinkin nopeasti vähentää merkittävästi ruokatuotantoa maailmanlaajuisesti. Emme voi tuudittautua sen varaan, että saamme hankittua elintarvikkeita ja energiaa ulkomailta kaikissa tilanteissa. Omaatuntoaan voi toki rauhoitella ostamalla &rdquo;reilun kaupan&rdquo;-tuotteita maapallon toiselta puolelta tuotettuna, mutta mitäpä jos varmistaisi oman ja suomalaisen tuottajan huomisen, ja poimisi koriinsa kotimaisia elintarvikkeita.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä on käyty kiivasta keskustelua siitä, kuka lopulta maksaa kauppaketjun halpuuttamis-tempaukset. Kauppa väittää nipistävänsä alen katteistaan, mutta samanaikaisesti sisäänostajat painostavat maakunnissa vihannesviljelijöitä hinnanalennuksiin. Kauppaketjut syyttelevät toisiaan harhaanjohtavasta markkinoinnista, jossa poukkoilevat lähtöhinnat ja alennusprosentit ovat saaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastonkin varpailleen. Kuluttaja-parkakin alkaa olla päästä pyörällä ruokakaupassa riehuvasta hintasodasta.

 

Usealla suomalaiselle tuottajahintojen karu totuus taisi valjeta vasta siinä vaiheessa, kun viljelijät möivät tempauksessaan ruokaa toreilla tuottajahinnalla. Ällistyksen lisäksi moni ymmärsi, miten heikossa asemassa pienet maatalousyrittäjät ovat arvonmuodostusketjussa. Kampanja oli hyvä osoitus siitä, että kuluttajien on saatava nykyistä paremmin tietoa siitä, mistä elintarvikkeiden hinta koostuu. Läpinäkyvyyttä tarvitaan alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan osuuden ilmoittamiseen.

 

Tuottajahinnat ovat viime vuosina laskeneet toki muistakin syistä mm. EU:n maitokiintiöiden purun ja maailmanmarkkinoiden kehityksen takia. Silti ei voi vähätellä, etteikö esimerkiksi kaupan omien tuotemerkkien ns. private label – tuotteiden yleistyminen ole osaltaan johtanut hankintahintojen laskuun. Suuret toimijat pystyvät polkemaan tuottajahintoja alas isojen hankintaerien avulla. Tämä johtaa paitsi tuottajahintojen laskuun myös kuluttajille tarjottavien tuotemerkkien vähentymiseen.

 

Suomen päivittäistavarakauppaa dominoi kaksi suurta toimijaa, joten kehitys johtaa väkisin epäterveeseen kilpailutilanteeseen. Jos tuotanto myytäisiin useammalle toimijalle, pysyisivät tuottajahinnat paremmin kannattavalla tasolla. Kuluttajalle kaupan omat merkit markkinoidaan edullisemmalla hinnalla, kuitenkin laadun ja valinnanvaran kustannuksella. Elintarvikealan terveen kilpailun sekä kuluttajasuojan vuoksi on varmistettava, että tiedot tuotteiden alkutuottajasta ja valmistajasta tulevat selkeästi esille. Tärkeässä asemassa tuottajahintojen kehityksessä ovat tuottajaosuuskunnat, joiden asemaa tulisi kehittää ja vahvistaa sekä myös lisätä suoramyyntimahdollisuuksia esimerkiksi verkkokaupan kautta.

 

On koko elintarvikeketjun etu, että kaikille sen toimijoille turvataan oikeudenmukainen osuus lopputuotteen arvosta. Suomalaisten kuluttajien ostopotentiaalin lisäksi alan vientimahdollisuudet ovat erinomaiset. Tuotekehitykseen ja tuotemerkkien markkinointiin tarvitaan panostuksia. Myös suomalaisten osaamista myynnin ja markkinoinnin saralla pitää parantaa yhteistyössä yritysten ja oppilaitosten välillä. Suomalainen ruokateollisuus pitää samalla saada näyttävästi esiin valtion vienninedistämistoimissa. Olisiko MTK:lla tässä mahdollisuus tyrkkiä myös pienempiä tuottajia vienninedistämisen alkuun tuella ja neuvonnalla? Lisääntynyt vienti lisää ruoan kysyntää ja nostaa tuottajahintoja, joten voi sitä edunvalvontaa tehdä myös tuota kautta.

 

Taloudellisten mahdollisuuksien lisäksi elintarviketuotannossa on kyse aina maamme huoltovarmuudesta. Ilmastonmuutos, talouskriisit ja aseelliset konfliktit voivat hyvinkin nopeasti vähentää merkittävästi ruokatuotantoa maailmanlaajuisesti. Emme voi tuudittautua sen varaan, että saamme hankittua elintarvikkeita ja energiaa ulkomailta kaikissa tilanteissa. Omaatuntoaan voi toki rauhoitella ostamalla ”reilun kaupan”-tuotteita maapallon toiselta puolelta tuotettuna, mutta mitäpä jos varmistaisi oman ja suomalaisen tuottajan huomisen, ja poimisi koriinsa kotimaisia elintarvikkeita.

]]>
10 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229715-tavoitteeksi-oikeudenmukainen-elintarvikeketju#comments Elintarvike Halpuutus Kauppa maatalous Wed, 18 Jan 2017 15:00:16 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229715-tavoitteeksi-oikeudenmukainen-elintarvikeketju
#tuottajallekiitos http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225634-tuottajallekiitos <p><em><strong>Sattuipa käsiini maitotölkki.</strong></em><br /><br />Pirkka-maidon kyljessä on lupaus siitä, että purkin tuotosta 3 senttiä tilitetään tuottajalle. Ja vielä LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ! Oli vielä kutsu keskustelemaan sosiaaliseen mediaan hashtagilla #tuottajallekiitos. Siinä, Kesko. Olkaa hyvä. ilmaista mainosta.<br /><br />On ilmeisesti pidempäänkin ollut menossa tällainen kampanja, mutta meille kun ei kaupan merkkejä osteta, niin en ollut aiemmin huomannut. Kun huomasin, hitsasi kiinni välittömästi. Kerronpa teillekin miksei meillä ole private labelia ja miksi hitsasi.<br /><br />Suomalainen ruoka on kallista. Sen kuluttajahinta kaupassa on TÖRKEÄN korkea. Ja samaan aikaan tuottajahinnat ovat niin alhaisia, että lähes kaikki tuotantosuunnat ovat konkurssin partaalla. Aika ilmeistä: kauppa ja teollisuus vetävät liikaa välistä. Teollisuuskin alkaa olla talousvaikeuksissa. Jäljelle jää kauppa. Sinne hukkuu ruoan hinnasta leijonanosa.<br /><br />Molemmat suuret suomalaiset kauppaketjut tekevät kaikkensa, että saisivat oman private label -tuoteryhmänsä mahdollisimman isoksi ja kauniiksi. Rainbow ja Pirkka ovat ne kauniit kukkaset, joita nämä jättiläiset kämmenellään pitävät. Mainontaan käytetään valtavia summia ja tuoteperheet laajenevat jatkuvasti. Ja kansa ostaa.<br /><br /><em><strong>Maanviljelijälle ja ruokateollisuudelle tämä private label -touhu on painajainen. Homma nimittäin toimii näin:&nbsp;</strong></em><br /><br />Otan taasen esimerkin omasta leipälajistani, kananmunista. Mekaniikka on muissakin tuotteissa sama. Rainbow ja Pirkka pitävät yhdessä lähes, ellei yli 50% markkinaosuutta kananmunissa. Merkeillä ei kuitenkaan ole omaa tuotantoa, vaan ne ovat tuotemerkkejä jotka ostavat tuotteet muualta. Määrät ovat valtavia ja maassamme on tällä hetkellä neljä munatukkua, jotka pystyvät vastaamaan tarjouspyyntöihin määrän puolesta. Käytännössä meillä on siis kaksi ostajaa ja neljä tuottajaa.&nbsp;<br /><br />Siinäkin olisi jo epäsuhtaa kyllikseen, mutta tämä on vasta pintaraapaisu. Homman kauneus, tai kauheus katsantokannasta riippuen, on neljännesvuosittainen käänteinen huutokauppa. Siinä ratkaistaan se, kuka saa seuraavan kolme kuukautta tuottaa ja pakata Rainbow -munat. Tukut kilpailevat verissä päin tuosta oikeudesta. Yksi voittaa, kolme häviää. Seuraavaksi kilpaillaan sitten Pirkan pakkaamisesta. Molemmissa vain ja ainoastaan hinta ratkaisee. Se, joka homman halvimmalla tekee, voittaa.<br /><br />Jos oikein järjellä miettii, ymmärtää varmasti, että isolla toimijalla ei ole varaa montaa kertaa jäädä häviäjäksi huutokaupassa. Puoli vuotta ilman kassavirtaa ei vain ole oikein vaihtoehto isolle yritykselle.&nbsp;<br />Ja kun yritys on ensin painanut omat kulunsa minimiin saadakseen sen halvimman hinnan sopimuksen, &nbsp;ei ole enää mitään mistä ottaa, paitsi tuottajahinta. Ja voi pojat, että siitä on otettu. On kahmittu oikein kunnolla jo monta monta vuotta.&nbsp;<br /><br />Syy-yhteys private labelin ja maanviljelijän jäjettömän heikon taloustilanteen välillä lienee nyt yksinkertaisella esimerkillä osoitettu? Tästä syystä minä kaupassa käydessäni käyn välillä kolmessakin eri liikkeessä yhdellä reissulla. Kun ensimmäisestä ja välillä vielä toisestakaan ei saa &quot;Rainbow-vapaana&quot; tarvitsemaani tuotetta.<br /><br /><em><strong>Ja miksi sitten tämä kampanja meni tunteisiini?</strong></em><br /><br /><br />Juuri siksi, koska K- ja S -ryhmät ovat koko tuottajakriisin itse aiheuttaneet. Omalla ahneudellaan ja määräävän markkina-aseman väärinkäytöllään ne ovat imeneet itselleen maaseudun kassavirran JA pääomat.&nbsp;<br /><br />Ja nyt ne kehtaavat kiillottaa omaa kilpeään kertomalla, että halpuuttaminen on lisännyt suomalaisen ruoan kulutusta ja että #tuottajallekiitos palauttaa Pirkka-maidosta lypsykarjatilalliselle &nbsp;kolme senttiä. Herranjumala sentään. Maksaisivat sen kolme senttiä enemmän siitä maidosta ilman kampanjaa. Mutta ei. Siinä hukkuisi mainosarvo. Kuinkakohan monta senttiä per myyty purkki menee tuon kampanjan luojille ja ylläpitäjille?<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sattuipa käsiini maitotölkki.

Pirkka-maidon kyljessä on lupaus siitä, että purkin tuotosta 3 senttiä tilitetään tuottajalle. Ja vielä LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ! Oli vielä kutsu keskustelemaan sosiaaliseen mediaan hashtagilla #tuottajallekiitos. Siinä, Kesko. Olkaa hyvä. ilmaista mainosta.

On ilmeisesti pidempäänkin ollut menossa tällainen kampanja, mutta meille kun ei kaupan merkkejä osteta, niin en ollut aiemmin huomannut. Kun huomasin, hitsasi kiinni välittömästi. Kerronpa teillekin miksei meillä ole private labelia ja miksi hitsasi.

Suomalainen ruoka on kallista. Sen kuluttajahinta kaupassa on TÖRKEÄN korkea. Ja samaan aikaan tuottajahinnat ovat niin alhaisia, että lähes kaikki tuotantosuunnat ovat konkurssin partaalla. Aika ilmeistä: kauppa ja teollisuus vetävät liikaa välistä. Teollisuuskin alkaa olla talousvaikeuksissa. Jäljelle jää kauppa. Sinne hukkuu ruoan hinnasta leijonanosa.

Molemmat suuret suomalaiset kauppaketjut tekevät kaikkensa, että saisivat oman private label -tuoteryhmänsä mahdollisimman isoksi ja kauniiksi. Rainbow ja Pirkka ovat ne kauniit kukkaset, joita nämä jättiläiset kämmenellään pitävät. Mainontaan käytetään valtavia summia ja tuoteperheet laajenevat jatkuvasti. Ja kansa ostaa.

Maanviljelijälle ja ruokateollisuudelle tämä private label -touhu on painajainen. Homma nimittäin toimii näin: 

Otan taasen esimerkin omasta leipälajistani, kananmunista. Mekaniikka on muissakin tuotteissa sama. Rainbow ja Pirkka pitävät yhdessä lähes, ellei yli 50% markkinaosuutta kananmunissa. Merkeillä ei kuitenkaan ole omaa tuotantoa, vaan ne ovat tuotemerkkejä jotka ostavat tuotteet muualta. Määrät ovat valtavia ja maassamme on tällä hetkellä neljä munatukkua, jotka pystyvät vastaamaan tarjouspyyntöihin määrän puolesta. Käytännössä meillä on siis kaksi ostajaa ja neljä tuottajaa. 

Siinäkin olisi jo epäsuhtaa kyllikseen, mutta tämä on vasta pintaraapaisu. Homman kauneus, tai kauheus katsantokannasta riippuen, on neljännesvuosittainen käänteinen huutokauppa. Siinä ratkaistaan se, kuka saa seuraavan kolme kuukautta tuottaa ja pakata Rainbow -munat. Tukut kilpailevat verissä päin tuosta oikeudesta. Yksi voittaa, kolme häviää. Seuraavaksi kilpaillaan sitten Pirkan pakkaamisesta. Molemmissa vain ja ainoastaan hinta ratkaisee. Se, joka homman halvimmalla tekee, voittaa.

Jos oikein järjellä miettii, ymmärtää varmasti, että isolla toimijalla ei ole varaa montaa kertaa jäädä häviäjäksi huutokaupassa. Puoli vuotta ilman kassavirtaa ei vain ole oikein vaihtoehto isolle yritykselle. 
Ja kun yritys on ensin painanut omat kulunsa minimiin saadakseen sen halvimman hinnan sopimuksen,  ei ole enää mitään mistä ottaa, paitsi tuottajahinta. Ja voi pojat, että siitä on otettu. On kahmittu oikein kunnolla jo monta monta vuotta. 

Syy-yhteys private labelin ja maanviljelijän jäjettömän heikon taloustilanteen välillä lienee nyt yksinkertaisella esimerkillä osoitettu? Tästä syystä minä kaupassa käydessäni käyn välillä kolmessakin eri liikkeessä yhdellä reissulla. Kun ensimmäisestä ja välillä vielä toisestakaan ei saa "Rainbow-vapaana" tarvitsemaani tuotetta.

Ja miksi sitten tämä kampanja meni tunteisiini?


Juuri siksi, koska K- ja S -ryhmät ovat koko tuottajakriisin itse aiheuttaneet. Omalla ahneudellaan ja määräävän markkina-aseman väärinkäytöllään ne ovat imeneet itselleen maaseudun kassavirran JA pääomat. 

Ja nyt ne kehtaavat kiillottaa omaa kilpeään kertomalla, että halpuuttaminen on lisännyt suomalaisen ruoan kulutusta ja että #tuottajallekiitos palauttaa Pirkka-maidosta lypsykarjatilalliselle  kolme senttiä. Herranjumala sentään. Maksaisivat sen kolme senttiä enemmän siitä maidosta ilman kampanjaa. Mutta ei. Siinä hukkuisi mainosarvo. Kuinkakohan monta senttiä per myyty purkki menee tuon kampanjan luojille ja ylläpitäjille?

 

]]>
2 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225634-tuottajallekiitos#comments Kotimaa Kauppa maatalous Ruoan hinta Sun, 06 Nov 2016 19:33:53 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225634-tuottajallekiitos
Jos vanha ei pärjää sen sietääkin kadota http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221434-jos-vanha-ei-parjaa-sen-sietaakin-kadota <p>Kävellessäni erään erikoiskaupan ohi, huomaan että sen edessä on varsin usein henkilökuntaa istumassa tupakalla. Eräässä kahvilassa puolestaan henkilökuntaan kuuluva nainen, saatuaan oman teensä, jumitti juttelemaan työkaverinsa kanssa kassalle. Asiakas odotti kiltisti vuoroaan samalla kun ilmeisen tärkeä yksityisasia saatiin puhuttua loppuun.</p><p>Häihin tilataan taksi. On kaunis syksyinen ilta. Morsian kävelee kartanon pihalla kohti autoa. Taksikuski istuu paikallaan ja odottaa malttamattomana koska asiakas istuutuu paikalleen ja pääsee tekemään työtään, eli ajamaan autoa.</p><p>Tavaratalon asiakas kysyy apua miesten pukuosastolta. Myyjä kertoo, että hän ei valitettavasti voi auttaa, koska he ovat vain vuokralaisena tässä tavaratalossa. Myyjä ohjaa asiakkaan kohteliaasti kysymään joko viereiseltä osastolta tai sitten saman kerroksen toisesta päädystä. Asiakas lähtee harhailemaan näille kahdelle osastolle. Lähempänä olevalla osastolla ei ole vapaita myyjiä. &nbsp;</p><p>Meillä puhutaan paljon siitä, kuinka digitalisaatio vie työpaikat. Samalla meillä on kieltäydytty hyväksymästä sitä asiaa, että täällä asiakkaaseen on jo pitkään saanut suhtautua yliolkaisesti. Digitalisaatio ei ole lainkaan niin suuri uhka työpaikoille, kuin välinpitämättömyys asiakaspalvelusta. Asiakkaan palvelu on meillä mielletty kuluksi, vaikka se on todellisuudessa jokaisen yrityksen paras väline tehdä kauppaa. Vain huolehtimalla asiakkaasta, voidaan varmistaa tulevaisuus.</p><p>Pienellä paikkakunnalla yrittäjän on usein pakko joustaa ja ymmärtää asiakasta. Siellä ei ole luontaisia suuria massoja, vaan pysyäkseen hengissä, on osattava täyttää jokaisen asiakkaan henkilökohtaiset tarpeet. Meillä on selvästikin naurettavan pieni kilpailu, kun isossakin kaupungissa vierekkäiset kaupat myyvät samaa tavaraa ja asiakkaan asema on lähinnä hoitaa logistiikka. Eli tulla sinne, missä tavara on. Asiakaspalvelija on vain välittäjä. Sana palvelu voidaan poistaa.&nbsp;</p><p>Toivotan tervemenoa kaikelle huonolle palvelulle. En mene kauppaan, jonka edessä henkilökunta vetelehtii polttamassa tupakkaa. En mene kahvilaan, jossa henkilökunnan omat jutut ovat tärkeämpiä kuin asiakas. Enkä osta tavaratalosta, jonka palvelu täytyy jokaiselta osastolta pyytää erikseen.</p><p>En kyllä myöskään osta netistä vaatteitani. Lennot Euroopan kaupunkeihin ovat aika edullisia ja siinä samalla pääsee hieman rentoutumaan.&nbsp;</p><p>Kyllä. Tämä kirjoitus on elitistinen. Mutta jos esimerkiksi tuoppini ravintolassa maksaa 8 euroa ja 20 senttiä, niin eikö silloin voi jo jotakin tasoa vaatia?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävellessäni erään erikoiskaupan ohi, huomaan että sen edessä on varsin usein henkilökuntaa istumassa tupakalla. Eräässä kahvilassa puolestaan henkilökuntaan kuuluva nainen, saatuaan oman teensä, jumitti juttelemaan työkaverinsa kanssa kassalle. Asiakas odotti kiltisti vuoroaan samalla kun ilmeisen tärkeä yksityisasia saatiin puhuttua loppuun.

Häihin tilataan taksi. On kaunis syksyinen ilta. Morsian kävelee kartanon pihalla kohti autoa. Taksikuski istuu paikallaan ja odottaa malttamattomana koska asiakas istuutuu paikalleen ja pääsee tekemään työtään, eli ajamaan autoa.

Tavaratalon asiakas kysyy apua miesten pukuosastolta. Myyjä kertoo, että hän ei valitettavasti voi auttaa, koska he ovat vain vuokralaisena tässä tavaratalossa. Myyjä ohjaa asiakkaan kohteliaasti kysymään joko viereiseltä osastolta tai sitten saman kerroksen toisesta päädystä. Asiakas lähtee harhailemaan näille kahdelle osastolle. Lähempänä olevalla osastolla ei ole vapaita myyjiä.  

Meillä puhutaan paljon siitä, kuinka digitalisaatio vie työpaikat. Samalla meillä on kieltäydytty hyväksymästä sitä asiaa, että täällä asiakkaaseen on jo pitkään saanut suhtautua yliolkaisesti. Digitalisaatio ei ole lainkaan niin suuri uhka työpaikoille, kuin välinpitämättömyys asiakaspalvelusta. Asiakkaan palvelu on meillä mielletty kuluksi, vaikka se on todellisuudessa jokaisen yrityksen paras väline tehdä kauppaa. Vain huolehtimalla asiakkaasta, voidaan varmistaa tulevaisuus.

Pienellä paikkakunnalla yrittäjän on usein pakko joustaa ja ymmärtää asiakasta. Siellä ei ole luontaisia suuria massoja, vaan pysyäkseen hengissä, on osattava täyttää jokaisen asiakkaan henkilökohtaiset tarpeet. Meillä on selvästikin naurettavan pieni kilpailu, kun isossakin kaupungissa vierekkäiset kaupat myyvät samaa tavaraa ja asiakkaan asema on lähinnä hoitaa logistiikka. Eli tulla sinne, missä tavara on. Asiakaspalvelija on vain välittäjä. Sana palvelu voidaan poistaa. 

Toivotan tervemenoa kaikelle huonolle palvelulle. En mene kauppaan, jonka edessä henkilökunta vetelehtii polttamassa tupakkaa. En mene kahvilaan, jossa henkilökunnan omat jutut ovat tärkeämpiä kuin asiakas. Enkä osta tavaratalosta, jonka palvelu täytyy jokaiselta osastolta pyytää erikseen.

En kyllä myöskään osta netistä vaatteitani. Lennot Euroopan kaupunkeihin ovat aika edullisia ja siinä samalla pääsee hieman rentoutumaan. 

Kyllä. Tämä kirjoitus on elitistinen. Mutta jos esimerkiksi tuoppini ravintolassa maksaa 8 euroa ja 20 senttiä, niin eikö silloin voi jo jotakin tasoa vaatia?

]]>
15 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221434-jos-vanha-ei-parjaa-sen-sietaakin-kadota#comments Digitalisaatio Kauppa Palvelukulttuuri Suomalainen palvelu Thu, 18 Aug 2016 06:43:07 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221434-jos-vanha-ei-parjaa-sen-sietaakin-kadota
Kyläkauppojen pelastus http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215351-kylakauppojen-pelastus <p>Pelasta hyvä Kesko kyläkauppamme joita on vielä harvakseltaan siellä täällä.&nbsp;</p><p>Muuta ei tarvitse tehdä, kuin antaa pikkukauppiaalle tukusta myytävää samaan kappalehintaan kuin marketeillekin. &nbsp;Tänään pikkukauppias kun maksaa tavarastaan tukussa usein marketin ulosmyyntihinnan.</p><p>Tänään kauppareissullani ohitan lakkautetun kyläkaupan ja ajan Joensuun LIDLiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pelasta hyvä Kesko kyläkauppamme joita on vielä harvakseltaan siellä täällä. 

Muuta ei tarvitse tehdä, kuin antaa pikkukauppiaalle tukusta myytävää samaan kappalehintaan kuin marketeillekin.  Tänään pikkukauppias kun maksaa tavarastaan tukussa usein marketin ulosmyyntihinnan.

Tänään kauppareissullani ohitan lakkautetun kyläkaupan ja ajan Joensuun LIDLiin.

]]>
6 http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215351-kylakauppojen-pelastus#comments Kauppa Wed, 13 Apr 2016 17:28:54 +0000 Jarmo Lauros http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215351-kylakauppojen-pelastus