*

Viisauksia ihmisen Elosta Suoraa ja kriittistä puhetta politiikasta

Kaikki blogit puheenaiheesta Oppilashuolto

Koulu muuttuu - miten kouluissa jaksetaan? Viisi ratkaisua!

Opettajuus ja opettajan työ sekä koulun johtaminen ovat suurten muutosten kohteena: esimerkiksi uusi opetussuunnitelma, digitalisaatio, tarvittavat laaja-alaiset taidot ja yhteydenpito (mahdollisesti eri kulttuureista peräisin oleviin suomen kieltä osaamattomiin) vanhempiin vaativat opettajilta aikaisempaa enemmän. Rehtoreista ja opettajista saattaa välillä tuntua siltä, että opetuksen sisältöön ja työtapoihin tulee uusia muutoksia ennen kuin on edes ehditty mitata edellisten muutosten vaikutuksia.

Vanhemmat - rasite vai rikkaus kouluille?

Helsingin vanhemmat HELVARY ry ilmaisi eilen huolensa opetuslautakunnan kokouskulttuurista:

https://drive.google.com/file/d/0B93aPE_MsEQxZkpNemc5Z2RqaWM/view

Vanhempainyhdistys ihmettelee opetuslautakunnan ja sen suomenkielisen jaoston kokousten keskimääräistä pituutta (47 minuuttia ja 19 minuuttia) ja epäilee, onko asioiden kriittinen tarkastelu ja perusteltu päätöksenteko tällä ajankäytöllä mahdollista. HELVARY on turhautunut myös siihen, että sen lähettämiin viesteihin ei vastata eikä se koe kykenevänsä vaikuttamaan päätöksentekoon.

Lakialoite koulukiusaajan pakkosiirrosta — lainsäädännön järjettömyys

Poliitikoilla on hirveä tarve hakea irtopisteitä laatimalla lakeja, joilla ei oikeasti muuteta mitään. Kiusaajan pakkosiirto on taas yksi sellainen.

Valinnanvapaus sopii kouluterveydenhuoltoon

Vastaan koulupsykologi Anna Vuorjoen kirjoitukseen Helsingin Sanomissa (mielipide 2.6.2016). Vuorjoen mielestä valinnanvapausmalli ei sovi kouluterveydenhuoltoon koska oppilaan auttaminen vaatii toisinaan pitkäjänteistä yhteistyötä terveydenhoitajan, psykologin, kuraattorin, opettajien ja rehtorin kesken. Se, että vanhemmat veisivät lapsensa muulle kuin koulun omalle asiantuntijalle, aiheuttaisi palvelulle Vuorjoen mielestä isoa vahinkoa.

Nollatoleranssi utopiaa koulukiusaamisessa

Koulukiusaamiskeskustelussa tavoitellaan päämäärää, joka ei ole ihmisyhteisöissä realistinen. Lapsen moraali ja empatiakyky kehittyvät toiselle elinvuosikymmenelle saakka. Siksi odotus siitä, että lapsi tai nuori kykenisi aikuisen tavoin suvaitsemaan erilaisuutta tai hillitsemään itsekkyyttään ryhmässä, on utopistinen.

Kouluissa tulee olla yhteiset arvot ja työrauhatavoite. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan yhä konkreettisempia ja yksilöllisempiä keinoja koulujen toimintakulttuuriin.

Kontrolli vai kepponen?

Isoisäni kertoi minulle hauskan tarinan kouluvuosiltaan. Olivat lähteneet kotoa aamuvarhain koulutielle poikaporukassa. Tienpielessä oli pötköttänyt paikallinen juoppo, jonka pullo oli jäänyt kesken ennen unen tuloa. Pojat siemailivat pullon eväiksi loppumatkalla. Kyläkansakoulu oli sinä aamuna saanut kolme 9-vuotiasta humalaista oppilaakseen. Opettaja oli käynyt kotona kertomassa, miten oli käynyt. Uteliaisuuttaan ja ymmärtämättömyyttään olivat maistelleet, eivät pahuuttaan tai kokeilunhalusta.

Uusi oppilashuoltolaki - kunnat ruotuun

Ryysäsin välituntivalvonnasta ekan luokan liikuntatunnille, kiireessä toinen tossu jäi miesten pukuhuoneeseen. Alkuleikin jälkeen pyysin oppilaat luokseni, kerroin hiukan käsipallosta, jota kohta pelasimmekin. Käsipallo on jostain syystä luokan lempipeli.

"Kai-Ari, sun kengät on eriparia!"

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä