Viisauksia ihmisen Elosta Suoraa ja kriittistä puhetta politiikasta

Länsi joutuu likaamaan kätensä Syyriassa

The Ulkopolitist tarttui näkemykseeni Syyrian tilanteesta. Kiitän The Ulkopolitistia hyvästä kirjoituksesta. Totean että minä en ole asiantuntija, vaan ulkopolitiikasta kiinnostunut poliittinen vaikuttaja, joka esittää näkemyksiä ja ratkaisuja kuultuaan asiantuntijoita.

Esitin että lännen pitäisi liittoua Assadin hallinnon kanssa yhtenä osana ISIS:n vastaista rintamaa. Esitin liittoumaan myös hallinnoltaan maltillisia islamilaisia maita kuten Turkkia ja Saudi-Arabiaa. Edes Irania ei voi poissulkea. Tämä ei sinänsä ole tavatonta. Yhdysvallat ja muut länsimaat ovat lähihistoriassa liittoutuneet jopa erilaisten yksinvaltiaiden kanssa aina kun se vain on edistänyt lännen tavoitteita. Ajatellaan esimerkiksi Saddam Husseinia, Muammar Gaddafia, Hosni Mubarakia ja Saudi-Arabian nykyistä kuningashuonetta.

Hussein kaadettiin Irakissa ja Gaddafi Libyassa. Kummatkin olivat kiistatta verisiä diktaattoreita, mutta on vaikea sanoa, että maiden tilanne olisi Irakin sodan ja Libyan niin sanotun arabikevään myötä merkittävästi parantunut. Olemmeko todella valmiita katsomaan mitä tapahtuu, jos Assadin hallinto kaadetaan ja vahvin jäljelle jäävä voima on ISIS?

Ensin länsimaat tukivat yrityksiä kaataa Assadin hallinto ja saada Syyriaan demokraattisesti valittu hallinto. Nyt länsimaat yrittävät epätoivoisesti estää Syyrian luisumisen ääri-islamistien käsiin. Länsimaiden tekemät rajoitetut ilmaiskut eivät riitä ja länsimaiden tukemien kapinallisten maajoukot eivät pysty haastamaan ISIS:n kiihkomielisiä joukkoja.

Kenen puolesta Yhdysvallat taistelee Syyriassa? Tiedämme, että keitä vastaan: Assadin hallintoa, Irania, Hizbollahia, ISIS-järjestöä sekä ääri-islamistisia kapinallisryhmiä kuten Jabhat Al-Nusraa ja Ahrar-al Shamia. Länsi vastustaa lähes kaikkia konfliktin osapuolia, mikä näyttää moraalisesti selkärankaiselta, mutta on strateginen katastrofi.

Yhdysvaltain hallinnon kulisseissa on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kiistelty mahdollisesta Assadin hallinnon kanssa liittoutumisesta jo pidemmän aikaa. Eniten asiaa on pohtinut presidentti Barack Obama itse. ”Suurin uhka ei ole enää Assad vaan Islamilainen valtio [ISIS]”, kuten The New York Times näkemyksen tiivistää pääkirjoituksessaan tammikuussa. Obama pehmensi retoriikkaansa puheessaan YK:ssa, kun hän totesi että ”realismi vaatii kompromissia” ja ”hallittua siirtymäkautta” viitaten Assadin hallintoon.

Assadin hallinto on harvainvaltojen tapaan kiinnostunut lähinnä omasta hengestään, varallisuudestaan ja vallastaan. Siksi se tarttuu Venäjään kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Venäjällä on omat syynsä tukea Syyrian nykyhallintoa, mutta myös intressi olla jäämättä tuessaan yksin. Yhdysvallat on jo pidemmän aikaa tiennyt tai hiljaisesti hyväksynyt Venäjän toimet Syyriassa.

Neuvotteluissa Assadin hallinnon on ensin suostuttava tulitaukoon muiden kapinallisten paitsi ääri-islamistien kanssa. Länsimaat eivät voi antaa takuuta Assadin hallinnon jatkumisesta, vaan ehdot joiden nojalla häntä ei suoraan syöstä vallasta, mutta joiden myötä ISIS:n vastainen liittouma vahvistuu ja Syyrian kansa saa ansaitsemansa merkittävät poliittiset uudistukset. Neuvottelutulokseen voi lopulta liittyä siirtymäaika ja myöhempi hallinnon vaihdos, mutta niin että Assad säilyttää kasvonsa ja henkensä. Toinen vaihtoehto on hyväksyä realiteetti kentällä eli Syyrian jakautuminen osiin, joista yksi on Assadin hallitsema alaviittien alue.

Pitää paikkansa, että Assadin hallinto on käyttänyt ääri-islamisteja hyödykseen eikä ole pyrkinyt ISIS:n tuhoamiseen. Assad on soveltanut vanhaa hajoita ja hallitse -ajattelua: kapinalliset ovat pysyneet hajanaisina ja siten riittävän heikkoina. Jos länsimaiden tärkeimpänä tavoitteena on ISIS:n tuhoaminen, kuten itse katson että täytyy olla, silloin tästä tavoitteesta on tehtävä Assadin hallinnolle kannattava. Assadilla on sen jälkeen kyky ja myös halu tuhota ISIS.

Jatkan tekemääni vertausta toiseen maailmansotaan. Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat ensin keskenään Euroopan solmimalla Molotov-Ribbentrop-sopimuksen. Lopulta Neuvostoliitto oli kuitenkin keskeisessä asemassa Natsi-Saksan tuhoamisessa. Epäpyhä allianssi vaihtui toiseen epäpyhään allianssiin kun olosuhteet muuttuivat. Se on reaalipolitiikkaa. Stalin pyrki häikäilemättä varmistamaan oman valta-asemansa ja tarvittaessa jopa natsismia vahvistamalla.

Myönnän että Assadin asema todennäköisenä sotarikollisena tekee tilanteesta ongelmallisen. Toisaalta Yhdysvallat tekee tällä hetkellä yhteistyötä Syyrian kurdien kanssa jotka ovat Amnestyn mukaan syyllistyneet sotarikoksiin. Puhtaita pulmusia eivät ole myöskään Nato-maa Turkki pommittaessaan kurdeja tai Saudi-Arabia kylväessään tuhoa Jemenissä.

Jos haluaa pelata isoa peliä Lähi-idässä, täytyy olla valmis likaamaan kätensä. Kaikkien Lähi-idän maiden kädet on tahrittu syyttömien vereen tavalla tai toisella. Kuten toimittaja Simon Jenkins kirjoittaa The Guardianissa, ”turvallisessä lännessä ulkopolitiikka on pitkään ollut osa sisäpolitiikkaa lisättynä saarnaamisella. […] määräävänä ei ole ollut mikä toimii vaan mikä näyttää hyvältä”.

Tähän asti länsimaat ovat Syyriassa yhdistäneet äärimmäisen yhteistyökyvyttömän retoriikan äärimmäiseen pieniin, merkityksettömiin tekoihin. Lopputulos puhuu puolestaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

En olekaan aiemmin kuullut Saudi-Arabiaa kuvattavan hallinnoltaan maltilliseksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä seikat puoltavat tällaista varsin erikoista näkemystä.

Petteri Hiienkoski

Olen ilahtunut siitä, että eduskunnasta löytyy kiinnostusta pohtia Lähi-idän kriisin syitä ja etenkin keinoja, joilla kriisiin kannattaisi puuttua!

En ole varma siitä, onko Assadin armeijasta riisumaan ISIS:tä aseista. Oletan, että Venäjä tätä toivoisi, mutta läpihuutojuttu se tuskin on. Assad ei välttämättä ole Kremlin talutusnuorassa, kuten ehkä luulisi.

Suurin este tälle nähdäkseni kuitenkin ovat Assadia vastaan taistelevat kapinalliset, joita eivät tue ainoastaan Yhdysvallat vaan ennen muuta Turkki, saudit ja muut Persianlahden arabimaat.

Kun Venäjä, Iran ja Irak syyskuun lopulla liittoutuivat Assadin kanssa, asetelma ISIS:tä vastaan näytti muuttuneen siitä, mitä Putin tuloksettomasti ehdotti ISIS-vastaisesta suuresta koalitiosta sitä ennen.

Saudit ja muut Persianlahden arabimaat suhtautuvat varsin kielteisesti sekä Iraniin että Assadin hallintoon - paljon kielteisemmin kuin USA. Taustalla on sekä syvät uskonnolliset erot että alueelliset sotilasstrategiset ja valtapoliittiset jännitteet kahden ryhmittymän välillä.

http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Kysymys siitä, ketkä hallitsevat Syyriaa ja taistelu ISIS:tä vastaan, ovat kaksi eri asiaa, joita USA ja länsivallat eivät kyenneet hallitsemaan erillään samanaikaisesti: kahden rintaman sota ei onnistunut. Mission impossible.

http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Ymmärtääkseni Kremlin strategia on yhdistää nämä: Assadin tuella ISIS:tä vastaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. We'll see.

Jos Assadin armeija ei kelpaa USA:lle ja muille länsivalloille riisumaan ISIS:tä aseista, kuka sen sitten tekee? Maajoukkoja siihen tarvitaan.

Turkki ei siihen kelpaa, koska se käy sotaa kurdeja vastaan, eikä Turkki kelpuuttaisi siihen samaisesta syystä kurdejakaan.

Ulkovalloista siihen ehkä sopisivat saudit ja muut Persianlahden arabimaat. Ne tarvitsevat sitä ennen todennäköisesti kuitenkin vakuudet siitä, että Damaskoksessa valta vaihtuu. Alawiitti-shiia -hallinnon hyväksi ne tuskin suostuvat Syyriaa vapauttamaan ISIS-terrorista.

Nekään tuskin yksin riittäisivät. USA:lle ja länsivalloille jää vain yksi vaihtoehtoa ellei Venäjäkään kelpaa riisumaan ISIS:stä aseista: USA ja länsivallat itse. Ennakkoluuloton optio olisi toteittaa se yhdessä Venäjän kanssa. Nythän Venäjää ei voi enää sivuuttaa.

USA ja Britannia ovat pitkälti vastuussa siitä, että äärijärjestö on saanut syntynsä. Niiden aseilla ISIS myös taistelee ja alueita hallitsee. Johdonmukaisesti tämän kanssa niiden moraalinen velvollisuus on myös riisua ISIS aseista ja palauttaa alueelle rauha ja turvallisuus, että pakolaiset voisivat Euroopasta ja leireiltä palata kotimaahansa sitä jälleenrakentamaan.

http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Suomen kannattaisi EU:ssa vaikuttaa tähän suuntaan. Ratkaisevassa asemassa on USA sekä toistaiseksi sitä myötäilleet britit ja Ranska. Kun ulkoministerin salkku saattuu olemaan Soinilla, eikö perussuomalaiset nyt voisi vaikuttaa tämän kautta?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset