Viisauksia ihmisen Elosta Suoraa ja kriittistä puhetta politiikasta

Yhdysvallat saavuttaa energiaomavaraisuuden parissa vuosikymmenessä

  • Capitol-kukkula.
    Capitol-kukkula.
  • Uuden Meksikon osavaltion hallintotalo.
    Uuden Meksikon osavaltion hallintotalo.
  • New Jerseyn kuvernöörin Chris Christien vaalipäällikkö Michael DuHaime.
    New Jerseyn kuvernöörin Chris Christien vaalipäällikkö Michael DuHaime.
  • Öljynporaustorni Pohjois-Dakotassa.
    Öljynporaustorni Pohjois-Dakotassa.

Osallistuin kesäkuussa kolme viikkoa kestäneelle opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Matkan järjesti Yhdysvaltain ulkoministeriö yhteistyössä Suomen Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Matkalle osallistui yhteensä 12 nuorta vaikuttajaa Euroopasta, joista olin ainoa Suomesta. Ryhmässä oli porukkaa aina Irlantia, Espanjaa ja Makedoniaa myöten.

International Visitor Leadership -ohjelma on järjestetty vuosittain jo lähes 70 vuoden ajan. Aiempina vuosina ohjelmaan ovat osallistuneet esimerkiksi entinen pääministeri Matti Vanhanen, presidentti Tarja Halonen ja Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Matkaohjelmaan kuuluivat Washington DC, Pohjois-Dakotan Minot, Pittsburgh, Santa Fé sekä New York.

IVLP-ohjelman tavoite on antaa tietoa Yhdysvaltain yhteiskunnallisesta, poliittisesta ja taloudellisesta ajattelusta sekä tilanteesta. Matkalla tutustuttiin kotimaan turvallisuuden, kaupankäynnin, maahanmuuton, terveydenhuollon ja uskonnon kaltaisiin kysymyksiin. Tavoitteena on myös lisätä keskustelun kautta eurooppalaisten ja amerikkalaisten välistä ymmärrystä. Näin, koin ja opin enemmän kun voin tässä kertoa, mutta poimin matkan mielenkiintoisimmat aiheet.

 

Euroopassa toimii konfederaatio

 

Vietimme ensimmäisen viikon Washington D.C:ssa, jossa käsittelimme amerikkalaista yhteiskuntaa liittovaltion näkökulmasta. Mielenkiintoisimman luennon piti George Masonin yliopiston professori Jeremy Mayer, joka selitti amerikkalaista federalismia eli liittovaltiomallia. Mayerin mukaan Yhdysvallat oli 1700-luvun lopulla enemmän konfederaatio eli valtioliitto kuin liittovaltio.

Esimerkkiä konfederaatiosta ei tarvitse hakea kaukaa. Euroopan yhteisöt muodostivat Maastrichtin sopimuksella konfederaatioksi katsottavan poliittisen unionin, jota kutsutaan Euroopan unioniksi. Jäsenet hoitavat yhdessä valtiollisia asioita, mutta pidättävät laajan itsemääräämisoikeuden ja usein muodollisen itsenäisyyden. Nämä valtioliiton perustekijät ovat Mayerin mukaan uhattuna, kun komissio ajaa Euroopassa liittovaltiokehitystä.

On huomattava, että Yhdysvalloissa on erikseen kansallinen lainsäädäntö ja osavaltiotason lainsäädäntö. Se aiheuttaa poliittisen ja taloudellisen monimuotoisuuden. Esimerkiksi kuvernöörin valta vaihtelee osavaltiosta toiseen. Joissakin osavaltioissa on jopa oma, erillinen perustuslaki, jolloin on selvää, että kansallinen lainsäädäntö säätelee vain minimitasoa.

Tavallisille amerikkalaisille järjestelmän miettiminen on jokapäiväistä – esimerkiksi toisesta osavaltiosta tulevaa opiskelijaa kohdellaan koulutuksessa kuin ulkomaalaista. Mayerin mukaan amerikkalainen federalismi on kokeellinen, mukautuva ja tyrannian estävä järjestelmä, mutta samaan aikaan tehoton, kallis ja epätasa-arvoinen. Hänen mukaansa amerikkalaista liittovaltiomallia ei voi suoraan kopioida Eurooppaan.

Washington D.C:n kabineteissa päätetään myös Yhdysvaltain ulkopolitiikasta. Ulkoministeriön Euroopasta vastaavan osaston johtaja Liam Wasley myöntää auliisti, että supervallan painopiste on siirtynyt Lähi-itään ja Aasiaan. Siihen vaikuttavat Syyrian kaltaiset konfliktit.

Euroopan kanssa tärkein kysymys on vapaakauppasopimus, josta Wasley ei usko päästävän sopuun asetettuun tavoitteeseen eli kevään 2014 eurovaaleihin mennessä. Presidentti Barack Obamalle tosin riittää, että sopimus astuu voimaan hänen presidenttikaudellaan.

Arvostetun ajatuspajan Council on Foreign Relationsin Christopher Tuttlen mukaan eurokriisin hoidossa käytetyt keinot eivät riitä Kreikalle, vaan mahdollisesti tarvitaan Kreikan lähtö euroalueesta ja vähintään lainojen leikkaus. CFR julkaisee mielenkiintoista Foreign Affairs -lehteä

 

Mustan kullan maa

 

Tutustuimme öljykuumeeseen Pohjois-Dakotan osavaltiossa, jonka preerialle nousee öljynporaustorneja kuin sieniä sateella. Kalliita sieniä, sillä yksi torni maksaa tarpeineen yli 200 miljoonaa dollaria. Pohjois-Dakotan öljybuumin käynnisti porausteknologioiden kehitys noin neljä vuotta sitten. Nykymenetelmillä liuskekivestä saadaan porattua kannattavasti öljyä ja kaasua, ja se on kääntänyt tuotannon nousuun.

Ajatuspaja Center for Strategic and International Studies on tutkinut Pohjois-Amerikan öljyinfrastruktuuria. Maailmalla haaste on suuri – Kiina ja Intia kattavat puolet maailman öljynkulutuksesta vuoteen 2035 mennessä. Yhdysvalloissa epätavanomaisen öljyn ja kaasun käytön kokonaismäärä käytetystä öljystä ja kaasusta on moninkertaistunut vuodesta 2005 vuoteen 2012: seitsemästä prosentista viiteenkymmeneen.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi viime marraskuussa julkistetussa vuosiraportissaan, että Yhdysvalloista tulee maailman suurin öljyn tuottaja jo tällä vuosikymmenellä. Energiaomavaraisuuden Yhdysvallat voi saavuttaa vuoteen 2035 mennessä – tavoite ei ole salaisuus, minkä CSIS:n asiantuntijat myöntävät auliisti. Eurooppa on putkiprojektien kautta ankkuroinut itseään Aasiaan. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu tosin hauskalta, että amerikkalaisten maksama neljä dollaria gallonilta on heidän mielestään hävyttömän korkea bensanhinta.

Öljykuumeen vaikutus on ollut osavaltiolle valtava – Pohjois-Dakotan talous kasvaa 13 prosentin vuosivauhtia. Oppaamme, Minotin yliopiston opettaja Joseph Jastrzembski, kertoi kuinka aiemmin uneliaasta kaupungista on tullut rekkakuskien, työn perässä muuttavien ja kaikenlaisten onnenonkijoiden määränpää. Pohjois-Dakotan luoteisosan alla sijaitsee yksi Yhdysvaltojen suurimmista liuskeöljyn ja -kaasun muodostumista, Bakken. Useista maanomistajista on tullut miljonäärejä.

Kuljetus on oma työnsarkansa. Kolmessa vuodessa öljyjunien määrä Yhdysvaltojen rautateillä on 20-kertaistunut. Maakaasun kuljettaminen on vaikeampi juttu, joten yli kolmannes Pohjois-Dakotassa porattavasta maakaasusta poltetaan suoraan ilmaan. Poltettavalla maakaasulla lämmittäisi yli puoli miljoonaa kotia, mikä herättää paikallisissa kiukkua ja hämmästystä.

Kaikkia öljykuumeen mahdollistava poraamismenetelmä fracking eli vesisärötys ei miellytä. Tapaamamme paikalliset maanviljelijät ja luonnonsuojelijat väittivät menetelmän aiheuttaneen ympäristötuhoa ja vähintään esteettistä haittaa, kun öljytornit valtaavat maiseman ja rekat tiet.

Jututtamani nuori maanviljelijä totesi ettei yksinkertaisesti halua Pohjois-Dakotasta ruuhkaista, vaan tykkää nimenomaan syrjäisyydestä, kauniista luonnosta ja hiljaisuudesta.

Toivotin hänet tervetulleeksi Suomeen.

 

(Kirjoitus on lyhennetty versio artikkelista Rahvas-lehdessä.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Tuosta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta hieman. Yleinen harhaluulohan on se että Yhdysvallat haluaa Lähi-Idän öljyn omaan käyttöönsä. Asiahan ei nän ole vaan kyse on ns. petrodollarista: öljykauppaa käydään US-dollareilla, ja muiden on hankittava dollareita saadakseen öljyä. Yleensä ottaen tämä tapahtuu seuraavasti...

Mikäli esimerkiksi Japani haluaa tuontiöljyä, sen on myytävä vientituotteita Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi autoja. Amerikkalaiset kuittavat laskun dollareilla. Tämän jälkeen Japani menee esimerkiksi Saudi-Arabiaan öljyostoksille ja maksaa dollareilla.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että US-dollari on maailman johtava reservivaluutta: Ilman petrodollari-asemaa Yhdysvallat eivät voisi velkaantua enempää kuin muutkaan maat, ja USD luisuisi nykyisellä rahanpainamistahdilla hyperinflaatioon.

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Fracking on valtava haitta niin ihmisille kuin ympäristöllekin. Sen varjolla saavutettua energiaomavaraisuutta en lähtisi liputtamaan. Mielipiteeni vesisärötyksestä voi lukea täältä: http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1464...

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Liuskekaasu onkin ehkä vain kupla. Parhaat esiintymät on jo hyödynnetty, ja jatkossa joudutaan käyttämään esiintymiä, joissa kulutu tulevat kasvamaan huomattavasti. Ehkä jopa yli kannattavuusrajan.

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Hieman epäilen energiaomavaraisuuden saavuttamista 2035 mennessä, ellei jotain todella mullistaa löydetä tai keksitä.

Liuskekaasu- ja öljyesiintymistä hyödynnetään ensin parhaat. Esiintymät ehtyvät nopeasti verrattuna ns. tavallisiin esiintymiin. On siis porattava koko ajan enemmän, jotta tuotanto pysyy edes vakiona. Se tarkoittaa sitä, että rahaa palaa tietyn energiamäärän tuottamiseen yhä enemmän. Sama päteen energiankulutukseen: tietyn energiamäärän tuottamiseen kuluu yhä enemmän energiaa. Lisäksi välittömät ja pitkäaikaiset ympäristövaikutukset, joita ei vielä tunneta, rajoittavat tuotantoa, tai ainakin pitäisi.

Ennemminkin uskon, että liuskebuumi kuivuu kokoon ennen vuotta 2035, jos mitään ei keksitä tilalle ennen sitä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset